Aamulla satoi ja oli aika tasaisen harmaata. Sääennuste sanoi kohtalaisen ison sadealueen siirtyvän päivän aikana lännestä itäänpäin. Sateelta ei voisi välttyä. Tuuliennuste lupasi heikohkoa, mutta ainakin aluksi lounaasta tai lännestä puhaltavaa tuulta. Sillä olisi toivottavasti mahdollista siirtyä etelän suuntaan. Eipä siinä sitten muuta kuin sadevaatteet päälle ja liikenteeseen.
 |
| Arholman rantaa |
Ajelimme ensin vähän matkaa samaa reittiä kuin eilenkin, sitten käännyimme suoremmin etelään. Sade taukosi jo lähtiessä, ja päivän aikana satoi välillä, mutta ei onneksi koko ajan. Nostimme purjeet 9.45 Gräddön edustalla. Yritimme ajaa tiukasti, mutta parikin venettä, myös suomalainen Arholmassa nähty merikarhuvene ohitti meidät - sillä oli enemmän purjepinta-alaa, ja varmaan taitoakin. Ehkä olisi pitänyt hyödntää autopilotti-Anderssonia enemmän (sekin oli kyllä välillä hommissa), ja antaa sen pitää huolta tuulikulmasta. Ajoimme purjeilla klo 13 asti. Sitten tuuli hiipui ja kääntyi, vauhti tippui alle kahden solmun ja laskimme purjeet Svartlögan kohdilla.
Piristimme ja lämmitimme itseämme poikkeuksellisesti kahvin sijasta teellä ja kaakaolla. Kosteus teki ilman melko viileäksi. Ajelimme tasaisesti eteenpäin. Totesimme pääsevämme tänään noin Dalarön nurkille, ja aloimme katsella yöpymispaikkaa. Dalaröta ennen oli Smådalarö, joka näytti kiinnostavalta paikalta. Siellä oli kartano ja ravintola. Se oli kuitenkin pelkäksi yöpymispaikaksi turhan kallis, 425 kruunua - se täytyy muistaa joku toinen kerta, kun on enemmän aikaa ja keliä tutustua ympäristöön. Dalarössä olisi ollut parikin vierassatamaa, hotellin ranta ja Askfatsvikenin laituri. Myös Dalarö Skansenilla oli laituri avoimella paikalla väylän vieressä. Turkka ei halunnut jäädä siihen, vaikka me muut yritimme vähän apina-kapinoida paikan puolesta - rakennelmia olisi ollut ihan hauska käydä tutkimassa.
 |
| Dalarö Skansen |
Jatkoimme siis eteenpäin. Hamnguidenista löytyi hyvännäköinen ankkurilahti Ornön saaresta, Kolnäsviken (nro 223). Sinne oli aika villin kapea sisäänajo, mutta sen jälkeen lahti aukeni suojaisena. Siellä oli parikin yksityistä laituria, mutta kallioihin voi ottaa kiinni tai jäädä ankkuriin. Päätimme ankkuroitua, niin kuin pari muutakin oli jo tehnyt. Olimme ankkurissa klo 20.
Eva alkoi tehdä ruokaa, ja Turkka & Timo kävivät kumpparilla rannassa katsomassa, kannattaisiko vielä siirtää keula rantaan. Keulan olisi saanut kiinni, mutta kuivin jaloin ei välttämättä olisi päässyt rantaan. Päätimme jäädä yöksi niille sijoillemme. Rannassa oli puucee, sinne täytyi sitten vaan soutaa kumpparilla. No, vapaaehtoisista soutajista ei ollut pulaa, lähinnä tappelua syntyi siitä, kumpi saa soutaa: Timo vai Ville.
Kaikki olivat aika väsyneitä. Syötiin, tiskattiin ja mentiin nukkumaan. Kaunis paikka ja kaunis ilta sateisen päivän jälkeen.
 |
| Kolnäsviken. Puucee rannassa oikealla veneiden takana. |
 |
| Näkymä lahdelta sisäänajoväylään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti