Turisteina Tukholmassa

Herätys oli aamulla 5.30, sillä Timon piti ehtiä 7.45 lähtevällä Viking Gracella Turkuun. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Momentum-partioleiri alkaa Kokemäen Pitkäjärvellä torstaina 9.7 ja kestää kahdeksan päivää. Saa nähdä, mistä Timo poimitaan sen jälkeen kyytiin vai ollaanko jo Turussa :) Ville jäi vielä nukkumaan, kun Turkka ja Eva saattoivat Timon laivaterminaalille. Navishamnenista saa tehdä pitkän kierroksen lahden ympäri päästäkseen Tegelvikshamniin. Kumiveneellä matka olisi paljon lyhyempi... Menimme julkisilla eli ratikalla ja bussilla. Myöhemmin päivällä juteltiin toisen suomalaisen veneen kanssa, joka oli myös hakenut miehistöä terminaalilta: he olivat käyttäneet Uberia, joka tuli halvemmaksi kuin julkinen liikenne. Pitäisi siis opetella käyttämään Uberia, Boltia ja muita vastaavia.

Timo Gracen aurinkokannella. Unohtui ottaa hänestä kuva terminaalissa, otti sitten selfien laivassa.

Siellä Grace menee

Tulimme takaisin Djurgårdsfärjanilla, ehdimme napata kuvan Gracesta Skeppsholmenilta.

Halusimme jäädä vielä Tukholmaan, mutta satamapaikan varaaminen tai löytäminen ei ollut ihan helppoa. Sattumalta Turkka alkoi juttelemaan Navishamnenin rantaan ribillään ajaneen miehen kanssa, ja kävi ilmi, että hänellä oli rannassa myös isompi vene, Storebro, jolla hän ja vaimonsa olivat lähdössä reissuun. Siitä saa paikan, sanoi hän. Kävi tuuri! Vähän piti odottaa heidän lähtöään, sillä mies meni vielä hakemaan vaimonsa. Sillä aikaa ehti leipoa raparperipiirakan.

Kun Storebro puoliltapäivin lähti, siirsimme Miss Elainen poijupaikkaan lähemmäs rantaa. Joimme kahvit, ja lähdimme Tekniikan museoon.

Saatiin sentään leivottua raparperipiirakkaa ilman Timoakin

Kävelimme Rosendalin linnan puutarhan läpi matkalla Tekniikan museoon. Siellä oli monenmoista viljelystä: viiniköynnöksiä, yrttejä, ruusutarha...

Viinirypäleitä Rosendalin puutarhassa

Rosendalin linna ja porfyyrimaljakko. Rosendalin linnan rakennutti ensimmäinen Bernadotte-kuningas Karl XIV Johan 1800-luvun alkupuolella. Hän piti Skansenin alueesta ja halusi sinne kesäpalatsinsa. Suuri graniittimaljakko on myös tehty hänen toiveidensa mukaan.

Ville ja Turkka Folke Bernadotte -sillalla

Tekniikan museo on nykyään auki 9-21 eli tosi pitkään. Hyvä niin, katsottavaa riittää, ja toisaalta voi hyödyntää ilta-aikaa, jolloin monet muut paikat ovat jo kiinni. Tekniikan museossa oli monenlaisia näyttelyitä eri aloilta, suurempia ja pienempiä. Aika moni oli minusta vaihtunut sitten edellisen käynnin, josta toisaalta onkin jo monta vuotta. 

Suurin näyttely taisi nyt olla Drömlandet, joka kertoi Ruotsin kehityksestä "köyhästä Euroopan takamaasta kehittyneeksi ja tasa-arvoiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi". Siihen oli kerätty tietoa erilaisista ruotsalaisista keksinnöistä ja tekniikoista ja yleisesti yhteiskunnan kehittymisestä. Villelle se oli vähän raskas, meikäläisen mielestä taas hyvinkin kiinnostava. Aika monet jutut sopivat myös Suomeen: vastaavasti täälläkin on esimerkiksi metsä- ja elektroniikkateollisuudella ollut iso merkitys. Ruotsi on vaan monessa suhteessa pärjännyt vähän paremmin (ja joutunut sotimaan vähemmän).

Drömlandetin lisäksi oli Gruvan eli kaivosnäyttely, tekoälystä ja geenitekniikasta kertova näyttely, pelinäyttelyitä ja erilaisia lasten leikki- ja kokeilutiloja. 

Kaivosnäyttelyssä näki, miten työ kaivoksissa on muuttunut. Työturvallisuus on parantunut ja kaivosten tuotto kasvanut. Jännää kyllä, vaikka työ on automatisoitunut, työvoimaa tarvitaan edelleen melko paljon. En ollut tajunnut, miten suuri osa Euroopan rautavaroista on Ruotsissa. 

Peliosio kertoi eri pelien historiasta ja montaa juttua pääsi myös pelaamaan. Ville tykkäsi niistä, mutta totesi jälkeenpäin, että niitä oli tavallaan liikaa: kaikkea ei ehtinyt kokeilla, ja osaan joutui jonottamaan. 

Tekoälyn käyttömahdollisuuksien lisäksi museossa käsiteltiin ihmisen "muokkaamista". Voiko jatkossa saada uudet silmät, ei vain käsiproteesia? Voiko ja onko oikein tavoitella ikuista elämää? Millaisia kyberihmisiä voisi olla olemassa? 

Lasten kokeiluosiossa pääsi testailemaan voimiaan ja reaktionopeuttaan sekä kokeilemaan erilaisia laitteita, hammaspyöriä tai voimansiirtoa. Monet näistä olivat kiinnostavia aikuisenkin mielestä.

Kaivostyöläinen 1800-luvulta: ei kypärää, työvaatteita tai valoa.

Kehitystä 1900-luvulla: valo, kypärä, työhanskat ja paljon tehokkaampi pora.

Pelinäyttelyssä sai tehdä oman avatarin peliin. On vihreällä tyypillä ehkä vähän Villen kasvot.

.

Tässä pelissä piti ajatuksen voimalla siirtää kuulaa. Päähän laitettiin nauha, joka mittasi aivojen sähkökäyrää, ja se perusteella päätteli, kumpi keskittyi paremmin. Emme olleet ihan vakuuttuneita, toimiko tämä, mutta Ville voitti yhden pelin ja Turkka toisen.

Meidän tapoihimme kuuluu käyttää museossa kuin museossa paljon aikaa, joten vasta joskus seiskan jälkeen olimme lähdössä pois. Kävelimme takaisin hiukan eri reittiä kiertäen Biskopsuddenin. Kurkkasimme myös Prins Eugenin Waldemarsudden pihaan.

Biskopsuddenin rantaa. Ei uskoisi, että ollaan ihan suurkaupungin keskustan vieressä.

Navishamnen

Prins Eugenin Waldemarsudden huvimajassa

Waldemarsudden huvimaja rannassa

Navishamnen vähän lähempää. Etsi Miss Elaine.

Ville ja Eva tekivät iltapalaa paatilla: croque monsieur -leipiä eli paahtoleivän väliin juustoa ja kinkkua, sitten kastetaan leivät munamaitoon ja paistetaan. Hyvin toimi Rottatouille-ohje veneessäkin. Timo soitti päästyään kotiin. Laivamatka oli mennyt hyvin ja kotona oli kaikki kunnossa.

Eläimet pelasivat keulassa korttia ja lähettivät terveisiä Timolle.

Iltapalaleipää ja ahvenanmaalaista siideriä

Illalla satoi hiukan, ja veneen taakse nousi komea sateenkaari.

----------------------------------------------------

Edellinen yö jäi sen verran lyhyeksi, että aamulla nukutti hyvin. Aika viileää, illalla lämppäri kävi vähän aikaa, eikä aamullakaan pärjännyt pelkällä t-paidalla.

Aamupalan jälkeen lähdimme kaupungille. Suunnistimme ensin Kuninkaanlinnalle ja menimme Livrustkammaren-museoon eli varuskamariin. Se tuli mieleen, kun Tekniikan museossa puhuttiin Kustaa II Aadolfista, jonka Streiff-hevonen on täytettynä museossa. On siellä paljon muutakin, katsottavaa ja luettavaa riitti.

Hauska "Keppikirjasto" koirille Vasahamnin vieressä

Samoin koirien tax free Sprit-museon edessä

Ville ihastui maalla ja merellä kulkevaan hai-bussiin ja innostui suunnittelemaan samanlaista toimintaa Turkuun.

Livrustkammarenissa katsottiin ensin kuninkaallisia vaunuja. Monet ovat uskomattoman hienoja, eräänlaisia taideteoksia.

Kustaa III:n pienet vaunut. Niitä on vetänyt kaksi vuohta.

Vasemmalla valtionhoitaja Axel Oxenstiernan käyttämä reki

Vaunujen jälkeen mentiin katsomaan muuta osaa varuskamarista. Ensimmäisena tuli vastaan Kustaa Vaasa, ja hänen itselleen suunnittelemansa kypärä kruunuineen. Livrustkammaren on Ruotsin vanhin museo, 400 vuotta vanha. Jos 1600-luvulla Kustaa II Aadolfin aikana esineitä on laitettu varastoon, museoon. Kokoelmat tietysti karttuvat edelleen.

Kustaa Vaasan kypärä

Ville kokeilee kypärää

Eerik XIV:n käyttämiä haarniskoita + viimeisenä hänen veljelleen Maunulle lahjoittama haarniska.

Kustaa II Aadolfin hevonen Streiff.

Ville mahtavana kuninkaana

Livrustkammarenin jälkeen oli taas nälkä. Kävelimme keskustaan ja löysimme läheltä Åhlensia lämpimiä leipiä tarjoavan kahvilan. Sitten kiertelimme kaupungilla etsien Villelle uutta hupparia. Edelliset ovat Timon tai Akseli-serkun vanhoja ja käytössä kuluneita. Nyt piti saada joku vähän siistimpi. NK:n alesta löytyi kaksi ihan kivaa hupparia, vetoketjulla ja ilman, ja XXL:sta sitten sopivat college-housut. 

Tukholman keskusta on edelleen aika vilkas. Täällä ei tunnu olevan samanlaista katoa liikkeistä kuin Helsingissä, Turussa tai Maarianhaminassakin. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä se johtuu. Ostoskeskuksia on täälläkin, mutta ehkä väkeä sitten vaan on niin paljon enemmän, että asiakkaita riittää joka paikkaan.

Kaferang. Saatiin herkulliset leivät.

Villen uusia vaatteita. Värit eivät oikein näy oikein, housut ovat vaalean harmaat ja huppari beige. Vetoketjuhuppari puolestaan on musta.