Miss Elainen lokikirja: Kastelholman linna, sipsejä ja kulttuurihistoriaa

Etelätuuli jatkui voimakkaana sunnuntainakin. Emme viitsineet lähteä pomppimaan Lumparnille (vaikka tuulen suunta olisi toki ollut parempi nyt kuin tullessa, sivumyötäinen eikä sivuvastainen). Muutenkaan Kastelholman vieresvenesatama ei niin houkuttanut, eikä edistäisi matkaa jatkosuunnitelmien kannalta. Kastelholmasta ja Taffelin sipsitehtaasta oli puhuttu, ja miehistön nuoremmat jäsenet halusivat sinne, joten päätimme käyttää bussia. Bussi Vårdön suuntaan lähti 9.55 linja-autoasemalta. Bussimatka Kastelholmaan kesti noin 40 minuuttia. Samalla bussilla olisi päässyt Maxingen ostoskeskukseen tai Vargataan eli olisi voinut jatkaa Vårdön Hummelvikiin asti.

Jäimme pois Kastelholman pysäkillä ja ostimme liput linnaan. Museokortti toimi aikuisille täälläkin.

Ensimmäiseksi pääsi heittämään renkaita. Ei ollut ihan helppo rasti!

Lapsille oli tehtäviä merirosvoarkuissa. Lipunmyynnistä sai mukaan sai pussissa palapelin paloja, joista muodostui eri kuvioita, sekä kartan. Kuvioita löytyi kartasta eli näin ohjattiin reitillä eteenpäin. Arkuissa oli tarinaa Itämeren merirosvoista ja linnasta. Koko juttu oli saatavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Merirosvoarkut olivat kiva idea! Toimi hyvin sekä pienille että vähän isommillekin lapsille.

Linnan alempi ampumakäytävä, ylempää ei enää ole

Tehtäväpisteellä olisi voinut suunnitella itselleen vaakunan. Otimme muutaman paperin mukaan, josko haluaisi tehdä sen myöhemmin veneellä. Kiva tehtävä tämäkin, ei liian iso ja vanhempaakin kävijää inspiroiva. Suomenkielisissä teksteissä oli aika paljon pikku kielikukkasia, niin kuin tässäkin.

Ville pukeutui ritariksi. Oli painavat varusteet!

Kastelholman linna oli tuttu, mutta kiva oli taas käydä! Lasten kierros oli uudistunut hienosti. Kiva, että on mielikuvitusta keksiä vähän erilaisia tehtäviä. Arkut oli tyylikkäästi toteutettu. Ne sopivat linnan maailmaan, aikaan ja "sisustukseen".

Poikkesimme myös vankilamuseo Vita Björnissä. Sielläkin on käyty ennenkin, mutta Ville ei sitä enää niin muistanut. Neljä eri aikakauden selliä kertoo hyvin vankien olojen muutoksesta. Vita Björnin rakennus toimi vankilana 1800-luvulta vuoteen 1975 saakka eli tosi pitkään.

Selli 1-6 vangille, 1800-luku

Selli kahdelle vangille, 1950-luku

Vankilarakennus

Kävimme katsomassa vierasvenesatamassa, Marina Melinassa. Etelätuuli sopi laitureihin yllättävän hyvin.

Marina Melina

Vierasvenesataman jäätelöt ja limsat oli hinnoiteltu minun makuuni hiukan "ryöstöyritysperiaatteella". Jatkoimmekin sieltä matkaa museon pienelle kaupalle. Sieltä löytyi Mattas Gårdsmejerin jäätelöitä. Purkin sai melkein samalla hinnalla kuin Magnum-puikon vierasvenesatamasta, ja purkissa oli jäätelöä kaksinkertaisesti. Nämä ovat tosi hyviä! Olisi kiva joskus käydä heidän myymälässään. Se sijaitsee Kastelholman ja Bomarsundin välissä, hiukan kaukana, mutta periaatteessa kävelymatkan päässä kummastakin.

Eri makuja kaikille

Kävelimme takaisinpäin linnan ohi Taffelin (tai nykyään Orklan) sipsitehtaalle ja tehtaanmyymälälle. Ostettiin mukaan "riittävästi" sipsipusseja, vähän dippejä ja muutama keksipaketti. Tehdas käyttää perunaa noin 35 miljoonaa kiloa vuodessa eli käytännössä kaikki Ahvenanmaalla viljellyt perunat, eikä se riitäkään - manner-Suomesta tuodaan lisää. On siinä käynyt maakunnalla tuuri, että jotkut kaverukset aikanaan Kaliforniassa sipsejä maistettuaan päättivät perustaa oman tehtaan Ahvenanmaalle.

Ville ja maailman isoin sipsi

Ensimmäinen taffel-pussi

Evästauko sipsitehtaan pihassa ennen paluumatkaa

Sipsitehtaan edessä on bussipysäkki, ja siitä bussi poimi meidät kyytiinsä 14.37 takaisin Maarianhaminaan.

Timo jäi reissun jälkeen paatille katsomaan partiolaisten reittikirjaa selvittääkseen suunniteltua huomista reittiä, ja muut suuntasivat vähän pikaiselle visiitille Kulttuurihistorialliseen museoon. Siellä on kerran aikaisemminkin käyty vähän kireällä aikataululla - joku kerta pitäisi mennä kunnolla ajan kanssa ja katsoa myös taidemuseon puoli, joka on samassa rakennuksessa.

Vaihtuvana näyttelynä oli Väsen = Tavat tai uskomukset. Näyttelyssä kerrottiin erilaisiin taruolentoihin liittyvistä uskomuksista ja niihin liittyvistä tavoista - sekä erilaisia tarinoita tai kummitusjuttuja. Aihe oli sama kuin Korpoströmin saaristokeskuksen näyttelyssä, mutta hiukan laajemmin käsitelty.

Erilaisia pelejä olisi ollut kokeiltavaksi enemmän kuin oli aikaa

Taruolennoista oli maalattu kauniita kuvia

Ville teki taas tehtäviä: etsi ja vastaili Kluriksen kysymyksiin. Jokaisella Ahvenanmaan maakunnan museolla on museoeläin. Ekken tapasimme Eckerön postimuseossa, Grip lenteli Kastelholmassa. Pari muuta tyyppiä on vielä tapaamatta. Täälläkin lasten kierros tai tehtävät olivat hauskoja. Aika vaan meinasi loppua kesken.

Museon leikkikauppa oli tosi hieno!

Museosta palattiin paatille syömään. Paistettiin makkarat ja halloumia & tuhottiin eilisen perunasalaatin jämät. Turkka meni rantaan tiskaamaan, Eva ja pojat lähtivät länsisataman viereen puistoon frisbee-kierrokselle. Siellä oli 9-korinen rata. Se oli helpompi kuin Sottungan, ja kivan vaihteleva. Pojat olivat kierrokseen hyvin tyytyväisiä, oli kivaa! Ja heitotkin sujuivat taas vähän paremmin, ainakin useimmiten...