Elmsta Udde - Eckerö Käringsund 50 nm

Jatkettiin matkaa Elmstasta aamulla vähän kahdeksan jälkeen. Tuuli painoi edelleen pohjoisesta keulaa päin laituria, mutta kun ei ollut naapureita, oli helppo lähteä. Kumiveneen vedimme varmuuden vuoksi keulaan pois tieltä, ettei se jumita poijuihin. Vesitankki täytettiin ennen lähtöä, koska jatkosuunnitelmat eivät olleet ihan selvät.

Ensin piti ajella tankkaamaan Grisslehamniin. Olimme tankkauslaiturissa vähän kympin jälkeen. Huoltolaituri oli ahtaassa paikassa kahden laiturin välissä, joissa molemmissa oli ainakin joku vene. Onnistuttiin hyvin, tuuli painoi meidät rauhallisesti laituria vasten. Tankattiin dieseliä, tankkiin mahtui 60 litraa eli ei vielä kova hätä ollut. Pumpussa oli rajoitus, joka katkaisi tankkauksen 1000 kruunun kohdalla, jolloin tankkiin oli mennyt vasta 45 litraa. Piti aloittaa tankkaus uudestaan, piti kuitenkin vaihtaa luottokorttia. Diesel oli rannassa selvästi kalliimpaa (SEK 23,99/l) kuin Älmstan maa-asemalla (17,49/l).

Septintyhjennys oli samassa laiturissa, mutta ihan toisessa reunassa. Lisäksi pumpussa oli kovin lyhyt letku, joten piti siirtää venettä lähemmäs pumppua. Pumppu imi hiukan epäilyttävästi, mutta kyllä tankki tyhjeni. Päästiin ahtaasta kolosta hyvin ulos. Ville ajoi, ja Turkka ja Eva käänsivät laiturilta työntäen keulaa ulos sen minkä pystyimme. Lähdimme Grisslehamnista 10.30.

Grisslehamnin satama on kovin sekava, senkään vuoksi siihen ei oikein huvittanut jäädä, vaikka rannassa katsottavaa olisi ollutkin. Satamamaksu on palveluihin nähden minusta aika kova, 400 sek + 100 sek sähköstä, jos sen haluaa. Strategisesti hyvä sijainti antaa mahdollisuuden laskuttaa.

Elmstan rannan uusi ravintolaterassi. Senkin olisi voinut testata. Pieneksi paikaksi Älmstassa oli yllättävän monta kahvilaa tai ravintolaa, jotka olivat sunnuntaisinkin auki. No, niinhän on esimerkiksi Paraisillakin.

Ravintolan terassi ja sataman huoltorakennus

Helppo lähteä, kun on yksin tuulessa

Trästabron ennen Grisslehamnia

Grisslehamnin tankkauslaituri

Olimme miettineet vielä pohjoiseen, pieneen Östhammarin satamaan ajamista, mutta sataman syvyys- ja muutkin tiedot olivat eri lähteissä huonot, eikä ajantasaista päivitystä tuntunut löytyvät mistään (eikä tullut ajoissa mieleen kysyä esimerkiksi Elmsta Udden sataman pitäjältä, tyhmää kyllä), joten sinne ajaminen alkoi mietityttää. Purjehtimalla Östhammariin ei olisi pohjoistuulella päässyt, ja samaa ränniä olisi pitänyt ajaa takaisin. Näillä tuulilla ei homma oikein houkuttanut, vaikka uusi paikka olisikin ollut kiva nähdä. Katselimme myös luonnonsatamia tästä pohjoiseen. Meillä on niistä vain Kryssarklubbenin Handbok, mutta aika paljon niitä siihenkin on merkitty - käytännössä sellaiset, joissa on myös Kryssarklubbenin poiju. Luonnonsatamasta olisi voinut jatkaa jo pari kertaa käytyyn Öregrundiin, ja tutustua sen kotiseutumuseoon. Sitä pitää paikallinen Hembygdsförening, ja se on kesälläkin auki vain muutamana päivänä muutaman tunnin (tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin). Tiistai klo 16-19 olisi pienellä suunnittelulla ollut mahdollinen. Kolmas pohdittu vaihtoehto oli ylittää Ahvenenmeri nyt maanantaina. Pohjoistuulen ennustettiin olevan noin 8 m/s, puuskien korkeintaan 12 m/s, joten sillä pääsisi aika hyvin. 

Ajelimme Grisslehamnista katsomaan Raggarön Långvikenin luonnonsatamaa. Lahti oli ihan kiva. SXK:n poiju oli jo varattu, mutta olisi kyllä ollut tilaa jäädä ankkuriin, ehkä rannan kallioonkin olisi voinut yrittää kiinni. Kello oli kuitenkin vasta 12, eikä lahdessa hyvää ankkuripaikkaa lukuun ottamatta ollut erityisesti katsottavaa. Tuntui vähän hölmöltä jäädä siihen tavallaan vain odottamaan yhden pienen museon avautumista. Niinpä päätettiin, Villen pienestä vastustuksesta huolimatta, lähteä tänään Suomen puolelle. Ville ja Eva kävivät vielä rannassa kumpparilla tutustumassa Skärgårdstiftelsenin huussiin. Laitettiin käyttökelpoinen ankkuripaikka muistiin.

Långvikenin lahden pohjukka

SXK:n poiju, jossa ruotsalaisvene

Nostimme isopurjeen heti Långvikenin lahdella klo 13 jälkeen. Pääsimme sillä vähän matkaa, mutta kun jouduimme vielä kääntymään melkein suoraan pohjoiseen Singön nokan kiertääksemme, totesimme laskemisen kryssimistä helpommaksi. Otimme siis purjeen alas 13.40 Singön länsipuolella, ja nostimme uudelleen Singön kärjessä klo 14. Laitoimme isoon nyt myös yhden reivin. 

Kohti Eckerötä

Miss Elainekin oli tyytyväinen, kun sai olla purjevene

M/s Eckerö palaa Grisslehamniin

Vaikka on monta päivää tuullut pohjoisesta, Ahvenanmerellä oli silti välissä aikamoista ristiaallokkoa. Miss Elaine kulki ihan kivasti 6-8 solmua. Eva kävi keittämässä kahvit ja teki voileivät. Sai olla hiukan tarkkana, että kahvi osui mukiin, ja jääkaapista meinasivat tulla kaikki kamat ulos, kun oven avasi. Saatiin kuitenkin leivät syötyä. Villeä väsytti, varmaan oli keikkumisesta hiukan huono olo, ja hän nukahti sitloodan penkille panda tyynynään. Nukkuessa ei tule paha olo, joten se oli ihan hyvä ratkaisu.

Lähempänä Ahvenanmaata tuuli hiukan heikkeni, ja vauhti hiipui viiteen solmuun. Nyt olisi reivin jo voinut poistaa. Laskimme purjeet Eckerön edustalla 19.45 ja ajoimme Käringsundin rantaan. Olimme kiinni poijussa vähän kahdeksan jälkeen. Pitkä päivä, mutta hyvin sujuivat tänään niin rantautumiset kuin purjemanööveritkin.

Eckerön Käringsundin sisäänajo

Käringsundin ranta

Poijuja oli vapaana useampia. Merenpuoleinen osa laiturista on Dockspot-paikkoja, ja sielläkin oli pari vapaana systeemissä, oikeasti ilmeisesti useampikin. Osa taitaa vain varata, mutta ei ilmesty paikalle... Ajoimme ei-varattaviin poijuihin paikalle nro 9. Poijut ovat aika lähellä, muuten hyvä paikka. 

Hyvän päivän lopuksi tehtiin pientä iltapalaa ja avattiin Villen toiveesta sipsipussi, sekä kuunneltiin musiikkia. Kaunis ilta, aurinko paistoi vielä myöhään melko lämpimästi sitloodaan.