Herättiin 7.30 ja lähdettiin liikkeelle vähän kahdeksan jälkeen. Aamupäivä oli ennusteen mukaisesti aurinkoinen ja tuuleton. Ajelimme Tukholman suuntaan, päämääränä Gustavsberg. Ville matkusti suurimman osan aikaa kumiveneessä nauttien vastaantulevien moottoriveneiden peräaaltojen keikutuksesta.
![]() |
| Tyhjä paikka laiturissa eli Miss Elaine liikkeellä |
![]() |
| Kallio, jossa kävimme katsomassa tykkipatteria. Merelle rakennelmat eivät kovin hyvin näy. |
![]() |
| Ville matkusti kumpparissa ja nautti vastaantulijoiden aalloista |
Gustavsbergin vierassatama on suhteellisen uusi, avattu 2018. Satama-altaan sisällä on erimittaisia aisoja, ulkopuolella poijuja tai kylkikiinnitysmahdollisuus. Aisapaikoista osa on Dockspotin kautta varattavia. Ajaessamme satama-altaan sisälle aisojen väliin satamakapteeni huusi, olemmeko varanneet paikan. Huusin, että emme ole, mutta hän sanoi, että ajakaa siihen vaan ja auttoi keulaköydet kiinni. Kun olimme saaneet kaikki köydet viritettyä, satamakapteeni tulikin sanomaa, että paikka on varattu, ja meidän täytyy siirtyä. Harmitti! Hän osoitti meille toisen paikan satama-altaan sisältä, ja ajoimmekin sitten siihen. Siinä oli lyhyemmät aisat, meille vähän turhan lyhyet, mutta saimme Miss Elainen paikoilleen. Olimme kiinni laiturissa 11.20. Kun menimme maksamaan, satamakapteeni pahoitteli sähläystä ja tarjosi sähköt ilmaiseksi.
Kävimme syömässä ravintola Kattholmenissa ihan sataman vieressä. Siellä oli kevyempi brunssi- tai lounaslista, josta kaikki löysivät jotain sopivaa. Jälkiruoissa houkuttivat köyhät ritarit (fattiga riddare), ja ajattelimme tulla vielä myöhemmin syömään niitä.
Gustavsbergissa toimii edelleen 1825 perustettu Gustavsbergin posliinitehdas. Aika hienoa, että tehdas on edelleen Ruotsissa! Sääli, että Arabia siirsi tuotantonsa Aasiaan - tässä(kin) kohtaa ruotsalaiset ovat fiksumpia. Kävimme Gustavsbergin posliinimuseossa. Se sijaitsi ihan vierassataman lähellä. Vaihtuvassa näyttelyssä kerrottiin tehtaan pitkäaikaisesta ja monipuolisesta taiteellisesta johtajasta Stig Lindbergistä, perusnäyttely esitteli tehtaan vaiheita ja tuotteita. Ihan mielenkiintoinen pienehkö museo.
Museon vieressä oli iso Iittalan Outlet, josta tarttui matkaan yksi muumiaiheinen tarjoilukulho. Kävimme myös Gustavsbergin tehtaanmyymälässä ja rannassa olisi ollut muitakin design-tavaroihin keskittyneitä liikkeitä. Tehtaanmyymälässä oli paitsi astioita, myytävänä myös savea, erilaisia lasitteita ja työkaluja keramiikan harrastajille.
![]() |
| Skurusundin silta, alituskorkeus 22 m |
![]() |
| Gustavsbergin sisääntuloväylää |
![]() |
| Ravintola Kattholmen. Suositus jo lounaan perusteella, vaikka köyhät ritarit jäivätkin saamatta |
Museokäynnin aikana alkoi sataa, sää pimeni ja viileni. Shortsit ja t-paita olivat äkkiä väärä varuste. Palasimme veneelle, keitimme kahvit ja pidimme sadetta katsellen Youtubea: Rebel Werksin eli Aatu Turpeisen seikailuja Fär-saarilla.
Sateen vähän vähennyttyä Eva ja Turkka lähtivät ulos ja kävivät vielä Gustavsbergin tehtaanmyymälässä. Poikkesimme myös Hemköp-ruokakaupassa, joka olikin iso kauppa. Kun pojatkin saatiin liikkeelle, menimme uudestaan Kattholmenin ravintolaan kyselemään köyhiä ritareita. Ne kuuluivatkin vain brunssilistalle, eikä niitä saanut enää illalla - tarjoilija kävi vielä erikseen keittiöstä kyselemässä. No, vaihtoehtoisena iltapalana paistoimme sitten plättejä paatissa. Hyvin nekin toimivat mansikkahillon kanssa. Palohälytinkin saatiin taas huutamaan, pläteistä tuli sen verran käryä, että se hermostui. Hyviä plättejä tuli!
Illalla satoi taas. Aika vaihtelevaa on sää. Aamupäivällä oli hellettä, mutta illalla veneessä sai pitää vähän lämppäriäkin päällä. Alkuviikoksi luvataan aika sateista ja viileää.

















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti