Historiallinen päivä Maarianhaminassa

Aamulla nukutti hyvin. Vaikka rannassa oli perjantain biletunnelma ja -meteli, se ei haitannut tippaakaan. Kaikki ehtivät kuitenkin aamusaunaan.

Iso syy uudelleen Maarianhaminaan tulemiselle oli kaljaasi Emelian vesillelasku. Turkka on aikanaan ollut paikalla myös Albanuksen vesillelaskussa 1988. Tämä lauantai oli sinänsä aikamoinen hulabaloopäivä Maarianhaminassa, sillä Emelian vesillelaskun lisäksi oli RockOff-festivaalin viimeinen päivä sekä Anders Wiklöfin ilmaiskonsertti. Väkeä oli tosi paljon liikkeellä kaupungilla - joku valittelikin, että kohta tämä meno ja meininki vaihtuu hiljaisuuteen, kun kaikki tapahtuu nyt ihan yhtä aikaa.

Kävimme aamupäivällä kiertelemässä Merikorttelissa, jossa Emeliaa on rakennettu. Vesillelaskuramppihan oli jo tekeillä kesäkuussa, kun täällä edellisen kerran olimme. Laitureissa oli paljon perinnelaivoja, kuten Albanus, luvialaisten Ihana, Kasnäsistä ainakin Öröseen risteileva Eugenia, ruotsalaisten hieno Tre Kronor ja monta muuta. Ohjelma Merikorttelissa alkoi 13.00. Jos olisi halunnut paikan läheltä vesillelaskuramppia, olisi pitänyt jäädä paikoilleen jo pari tuntia ennen ohjelman alkua. Sitä emme jaksaneet tehdä, vaan lähdimme kaupungille leipäostoksille ja kahville.

Laiturissa oli paljon perinneveneitä

Kaikilla oli juhlaliput

Emelia rampillaan odottamassa pääsyä veteen

Kävelykadun Café Victoriin oli jono. Kävelimme kokeilemaan Mattishallenin läheltä bongattua Svarta katten -kahvilaa. Ei ollut hassumpi sekään, mutta Café Victorin kakut taitavat vielä johtaa kisaa.

Café Svarta katten

Olimme takaisin Merikorttelissa noin 13.30. Ehdimme nähdä tai ainakin kuulla, kun Emelia kastettiin. Sitten kaljaasin alle alettiin lyödä kiiloja, ja vähän kahden jälkeen Emelia liukui ramppiaan mereen. Aika nopeasti vesillelasku kävi, sitten kun kaljaasi liikkeelle lähti. Juontaja sanoikin, että "Herran voima on suuri, mutta kiilojen voima on vielä suurempi".

Merellä oli paljon ihmisiä veneissään katsomassa vesillelaskua. Uutta laivaa ei ihan joka vuosi lasketa!

Rannassa oli tosi paljon porukkaa

Ville meinasi jo hermostua, kun ei nähnyt alhaalta mitään. Isoveli tuli avuksi.

Otin lyhyen videon Emelian vesillelaskusta. Paljon parempia löytyy Facebookista.

Siellä se kelluu

Emelia rannassa ja ramppi tyhjänä

Kun kaljaasi oli saatu vesille, pojat lähtivät paatille, Eva kirppikselle ja Turkka jäi vielä katsomaan veneitä. Sitten käytiin koko porukalla uudestaan ruokakaupassa. Ruoaksi napattiin kauhean harkinnan jälkeen ristikkoperunoita, kananugetteja (!) ja katkaravunpyrstöjä. Tuli taas helppoa ruokaa: Perunat uuniin, kuorrutetut katkaravunpyrstöt niiden päälle vähän myöhemmin ja kananugetit pannulle. nyt kamaa oli niin paljon, että kaikki ei mahtunut uunin pellille. Mättöruoan lisäksi tehtiin sentään salaattia.

Ehdittiin sopivasti tiskata ennen illan ohjelmaa: ahvenanmaalainen miljonääri Anders Wiklöf täytti 80 vuotta ja tarjosi sen kunniaksi vielä tavanomaista isomman ilmaiskonsertin Miramar-puistossa. Tämä oli jo kymmenes vuosi, jolloin hän juhlisti synttäriään konsertilla. Konsertin esiintyjälistalla olivat mm. Linda Lampenius ja Pete Parkkonen sekä Tomas Ledin. 

Konsertti alkoi 19.30. Telttatuoli olisi pitänyt olla mukana, jalat väsyivät seisomiseen, mutta muuten konsertti oli kyllä hyvä! Onnittelupuheen piti Pekka Haavisto, ja paikalla oli myös esimerkiksi Tarja Halonen. Lavalle näki huonosti (paitsi Ville sai hivutettua itsensä lopulta tosi hyvään paikkaan), mutta lavan vieressä molemmin puolin olleet näytöt pelastivat paljon. Listan ulkopuolelta konsertissa esiintyi yllätyksenä myös irlantilainen Ronan Keating eli ihan maailmantähti. Ruotsalainen nuori laulaja Viktor Leksell jäi mieleen. Hän oli meille tuntematon, mutta hyvä esiintyjä. Konsertissa oli puoli kymmenen maissa 25 minuutin väliaika. Timo lähti silloin takaisin rantaan ja sataman saunaan. Me muut lähdimme vasta tuntia myöhemmin käymään nopeasti Varubodenissa, sillä Villelle oli luvattu taskuun unohtunut 1,80 arvoinen pullokuitti, jonka hän halusi välttämättä muuttaa karkiksi vielä illalla. Ville lähti kaupasta paatille. Turkka ja Eva kiersivät vielä pari korttelia, ja ehtivät kuunnella hiukan Tomas Lediniä sekä Magnus Ugglaa. Hänkin oli meille tuntematon, mutta yleisö osasi kyllä laulujen sanat ulkoa... Vauhdikas esiintyjä, ei olisi uskonut, että hän oli jo 72-vuotias. Rantaan kuului konsertin viimeinen kappale: jonkun komeasti laulama My way, jonka sanat sopivat Anders Wiklöfille tosi hyvin. Sellainen elämä pitäisi osata elää, että voi soitattaa My wayta sen loppupuolella.

Väkeä oli PALJON. Istumapaikkalippuja oli jaettu 17.6. ilmaiseksi, muut sitten seisoivat tai istuivat omilla telttatuoleillaan taaempana.

Linda on erinomainen ja monipuolinen viulisti, taitava esiintyjä. Hän soitti Finlandian, jotain yhdessä orkesterin konserttimestarin kanssa ja sitten tietysti Liekinheittimen Pete Parkkosen kanssa.

Ohessa pätkä Victor Leksellin esityksestä:

Kaupungilla oli valtavasti väkeä liikkeellä. Tässä jono Kino-yökerhoon.

Anders Wiklöfin jäähyväistoivotus, tekstit vaihtelivat vuorotellen (hänhän on saanut pari yli 100 000 eur ylinopeussakkoa...)

Vanhenemisesta konsertin alussa puhuttiin myös: iän ei pitäisi ajatella olevan rasite, vaan pikemminkin vara, voi sanoa olevansa "åldersrik". On mahtavaa elää kauan, eikä se onnistu, ellei vanhene.

Huono kuva, mutta RockOffin perinteinen päätösilotulitus oli komea!