Miss Elainen lokikirja: Maanpinnan ylä- ja alapuolella eli majakka ja luolia

Aamuyöllä vielä satoi, mutta aamu oli poutainen ja päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen. Aamupalaksi paistettiin sämpylöitä. Kävimme ostamassa liput iltapäivän majakkakierrokselle Hannas Horisont -kahvilasta. Sitten lähdettiin uudestaan saarikierrokselle Utön eteläkärkeen. Tutkimme vähän paremmin vanhojen tykkien ja asemien jäänteitä ja bunkkereita. Kävimme s/y Drakenin muistomerkillä. Veneelle palasimme kaupan kautta: aurinkoiseen päivään kuuluu jäätelö.

Satama aamulla

"Taidetta" bunkkerissa

S/y Drakenin mistomerkki. S/y Draken haaksirikkoutui 11.11.1929 Utön eteläkärjen lähellä. Melkein koko miehistö pääsi läheiselle kalliolle, mutta utöläiset eivät voineet auttaa heitä sieltä, vaikka kallio oli vain noin 150 m päässä Utön rannasta, sillä myrsky raivosi edelleen. Kaksi miestä yritti uida rantaan. Toinen onnistui, mutta toinen kuoli. Kertoakseen tästä kalliolla olleille, utöläinen Runar Bergman teki puusta tähden ja ristin, joilla viestittiin kalliolla olleille uimarien kohtalosta. Siksi muistomerkissäkin on tähti ja risti. Vasta 13.11 myrsky laantui. Yhdestätoista miehestä kuusi pelastui.

Näkymää ampuma-aukosta

Kylän pohjoispuolella oli lampaita laitumella, lähellä koulua. Kiersimme sieltä kautta museolle, joka avasi ovensa klo 13. Ehdimme tutustua museoon vajaan tunnin verran. Vähän enemmänkin aikaa olisi voinut käyttää, mutta majakkakierros alkoi 14.00. Vähän ehkä hassusti organisoitu, että museon aukioloaika ja majakkakierros ovat päällekkäin. Museo meni kiinni 16.00 eli majakkakierroksen jälkeen ei olisi ollut juurikaan enempää aikaa kuin sitä ennen. Museossa lippuja myynyttä kesätyttöä olisi voinut työllistää hiukan pidempään...

Museo oli pieni, mutta kivasti järjestetty. Siellä kerrottiin elämästä Utön saarella, erityisesti koulusta, valtiosta työnantajana eli luotsi- ja majakkalaitoksesta sekä puolustusvoimista, alueen haaksirikoista sekä hieman metsästyksestä ja kalastuksesta. Utö on "virkamiesten saari", ei kalastajien. Täällä on asuttu nimenomaan majakan ja luotsaamisen vuoksi. Siksi saarelle on saatu koulukin jo 1800-luvulla, uusien luotsien ja majakanvartijoiden on pitänyt osata lukea ja laskea. Nämä ammatit ovat myös periytyneet suvuissa vahvasti, ja luotsin ammatti taitaa sitä tehdä edelleen. Museossa mainittiin, että jossain suvussa oli oltu luotseja yhdeksän sukupolven ajan.

Laitumella oli viisi lammasta. Ville antoi niille lehtiä ja rapsutti. Lampaan turkki tuntui mukavalta ja ne tykkäsivät rapsutuksesta.

Utön koulun piha. Ensi lukuvuonna koulussa on seitsemän oppilasta, samoin päiväkodissa tulee olemaan seitsemän lasta.

Utön koulu

Illalla otettu kuva museorakennuksesta. Se on vanha kivitalo, vanhempi kuin Helsingin Sederholmin talo. Se on aikanaan rakennettu luotsien asuintaloksi.

Museossa oli parikin koulussa aikanaan tehtyä lehteä, johon kaikki oppilaat olivat kirjoittaneet ja piirtäneet juttujaan. Niitä oli kiva lukea! Samanlaisen projektin voisi koulussa tehdän nykyäänkin.

Eri-ikäiset oppilaat olivat kirjoittaneet omantasoisiaan juttuja.

Luotsin ammatti periytyy edelleen suvuissa.. Ilmeisesti porukkaan ei ole helppo "ulkopuolelta" päästä.

Saksalainen s/s Olivia haaksirikkoutui 28.12.1942, koska majakka oli sammutettu. Laiva oli matkalla Ouluun. Lastina oli jauhosäkkejä ja sillaa saksalaisten pohjoisessa oleville joukoille. Aluksen koko miehistö saatiin pelastetuksi. Utöläiset saivat kastuneet jauhopussit, joissa suurin osa jauhoista oli vielä käyttökelpoisia, eläimet söivät kastuneet jauhot. Koska oli pula-aika, myös jauhopussien kankaat käytettiin hyödyksi: niistä tehtiin karkeita työvaatteita.

S/y Drakenin pienoismalli

Majakkakierroksella oli aika paljon porukkaa, 40-50. Osa oli yhteysaluksella tulleita päiväkävijöitä. Sellaisella reissulla on aikaa saaressa vain kolmisen tuntia, noin klo 13-16. Hanna´s Horisontin Hanna Kovanen kertoi Utön majakan historiasta ja saaresta muutenkin. Hän oli kotoisin Utöstä, mutta muuttanut nuorena pois ja palannut sitten 2004, kun vanhat vanhemmat tarvitsivat apua. Hänen äitinsä oli kuollut tammikuussa 95-vuotiaana. Näimme hautausmaalla haudankin.

Hannan isoisä oli ollut luotsikutterin kuski. Isoisä oli vasta viidentenä vuorossa jouluyönä 1947, joten hän oli olettanut saavansa viettää joulun rauhassa. Toisin kävi: hänellekin soitettiin amerikkalaisen Park Victoryn ajautuessa karille. Se oli jäänyt ankkuriin odottamaan, koska määräsatama vaihtuikin yhtäkkiä Utön kohdalla Turusta Helsinkiin. Sen ankkurissa ollessa tuuli kääntyi, ankkuri irtosi ja alus sai pohjakosketuksen. Konehuoneeseen tuli vettä, ja alus alkoi upota. Myös Hannan isoäiti ja tuolloin 17-vuotias Solveig, josta myöhemmin tuli Hannan äiti, alkoivat valmistaa kuumaa vettä, vaatteita ja yösijoja paleltuneille miehille. Heidän perheensä kanssa joulupöytään päätyivät lopulta laivan kapteeni ja ensimmäinen heidän näkemänsä musta mies (jota isoäiti oli ensin hoputtanut pesulle, koska ihmetteli, miten likainen tämä oli). Vieraat saivat joulun vuoksi parhaat lakanat ja hyvää ruokaa. Musta mies oli saanut kyyneleet silmiinsä, kun hänet oli kutsuttu valkoisten kanssa samaan pöytään. Park Victoryn miehistö pelastui, ja Amerikasta lähetettiin utöläisille kiitoksena useampiakin paketteja. Park Victoryn hylky on nykyään suosittu sukelluskohde.

Utön majakka on valmistunut 1814. Paikalla on tietysti ollut majakka jo 1500-luvulta, mutta edellinen räjäytettiin Suomen sodassa 1808-09. Tsaarilta pyydettiin sitten rahaa uuden rajentamiseen ja siitä tuli muodin mukaisesti nelikulmainen. Majakka-sanakin muuten tulee venäjästä. Ensimmäinen rakennusmestari sai potkut, koska majakan seinistä ei tullut suoria, vaan kulma alkoi levitä. Syynä olivat ehkä paloviinapullot, joita hänen kortteeristaan jälkeenpäin löytyi. Utön majakka muodostaa tarkennuspisteen yhdessä Bogskärin ja Bengtskärin majakoiden kanssa. Bogskär vilkkuu kerran, Utö kaksi ja Bengtskär kolme.

Majakkakierroksen osallistujia

Osa selostuksesta kuunneltiin majakassa, kirkossa. Utössä on lisäksi rukoushuone, joka rakennettiin noin 1910, koska majakkaan vievät portaat olivat monelle vanhemmalle ihmiselle hankalat. Majakan kirkossa järjestetään esimerkiksi pieniä häitä.

Kirkkokerroksen alla on juhlasali

Näkymä majakan alakerran ikkunasta merelle

Utön rukoushuone. Sen piti olla auki klo 13-16, mutta joku oli tainnut unohtaa avata oven, lukossa oli.

Muistomerkki hautausmaalla. Estonian uhreille ei Utössä ole erillistä muistomerkkiä vaikka pelastustöitä johdettiin Utöstä, ja sekä eloonjääneitä että vainajia tuotiin saarelle. Hotellin keittiössä oli joskus myöhemmin ollut töissä Estonialta selvinnyt mies.

Hautausmaa on perustettu vasta 1960-luvulla. Sitä ennen saaren vainajat haudattiin Jurmoon.

Kaupasta ostettiin hyvä, tuore ciabatta-leipä. Sen kanssa sopi hyvin Mattishallenin katksarapusalaatti. Siitä siis alkupalat! Loppu leipä menikin melkein kokonaan suppilovahverokeiton kaverina. Kun nälkä oli taas kerran torjuttu pois vähäksi aikaa, laitoimme kumiveneeseen moottorin ja pakkauduimme siihen kaikki neljä. Yllättävän hyvin saatiin kaikkien jalat sisään, ja kone jaksoi melkein tyynessä kuskata koko jengiä. Ajoimme lyhyen välin Utön satamaa vastapäätä olevaan Ormskäriin. Se on vanha armeijan saari, nyt Metsähallituksen hallinnassa. Se on ollut avoinna yleisölle vuodesta 2005.

Armeijan laituri Ormskärin rannassa. Sitä ei ole merkitty merikorttiin, mutta Google Mapsin ilmakuvassa se näkyy hyvin. Siihen olisi voinut ajaa Miss Elainellakin.

Saarella on neljä 1970-luvulla rakennettua tykkiasemaa kevyille tykeille. Tässä lähinnä laituria sijaitseva tykki.

Utön rantaa Ormskäristä kuvattuna

Turkka ja Ville ajelivat vielä takaisin Miss Elainelle hakemaan pari taskulamppua. Kokeneiksi luolaretkeilijöiksi lähdimme vähän hölmösti liikkeelle vain kännyköiden taskulamppujen varassa. No, saipa Villekin ajaa kumpparia taas. Kun kaikki neljä ovat kumiveneessä, on järkevämpää, että joku painavampi ajaa ja Ville on keulassa.

Tykkien yhteydessä oli majoitustiloja. Osa lavereista oli yllättävänkin hyvässä kunnossa.

Kolmannen tykin kohdalla tonttu toivotti tervetulleeksi :)

Ville kiipesi ohjailemaan tykkiä. Kaikki ne on tietysti deaktivoitu.

Tulenjohtotorni tms, jonka alla olivat suurimmat majoitus- ja varastotilat. Ovi niihin oli alhaalla, sitten portaita ja tikkaita pääsi kiipeämään torniin. Samaa reittiä piti mennä takaisin.

Ovi majoitus- ja varastotiloihin. Huomaa, että nämä eivät ole hirveän vanhoja tiloja, ovessa on ollut ihan kortinlukija.

Ville luolan ovella

Sähkökeskus ja generaattorihuone löytyivät

Kassakaappi oli jäänyt alas. Siellä oli yksi Korkeajännitys :)

Tulenjohtotornissa

Käytävä luolaan

Ensin olimme tulenjohtotornin sisällä, sitten kiipesimme sen päälle

Kun palasimme rantaan, laituriin oli tullut iso ruotsalainen vanha purjevene. Sama vene oli nähty Maarianhaminan merikorttelissa s/y Emelian vesillelaskun aikaan. Sen hiukan hippihenkisellä porukalla oli jotain vaikeuksia koneen kanssa. Heidän oli pitänyt mennä Viroon, mutta olivat koneongelmien vuoksi tulleet Utöseen. Heillä oli jollaansa supervanha perämoottori, joka kuitenkin käynnistyi. He olivat jo pyytäneet meiltä apua päästäkseen pääsaaren puolelle, ja Turkka kävikin sitten yksinään turhaan Ormskärissä katsomassa heitä - olivatkin saaneet oman veneensä liikkeelle.

Ormskär on aika iso saari ja osin melko hankalakulkuinen. Vanhaa armeijan tietä tai enemmänkin polkuja pääsee helposti, mutta kallioilla saa hyppiä ja kiivetä ihan tosissaan. Tuli hyvä lenkki, vaikka emme edes koko saarta kiertäneet. Mielenkiintoinen paikka tämäkin!

Utön puolella pojat jäivät lukemaan veneeseen. Eva ja Turkka kävivät vielä katsomassa auringonlaskua. Nyt olimme vähän myöhemmin kuin Svenska Utössä, joten aurinko oli jo matalammalla. Kaunista silti!