Vargata - Bärö - Enklinge 23 nm

Lähdimme Vargatasta vähän yhdeksän jälkeen. Suuntana oli Bärö eli ravintola Glada Laxen. Sille tuli tavallaan "tilaa budjetissa", kun Kökarin Havspaviljongen jäi väliin.

Ängösundin jälkeen nostimme purjeet noin 11.00. Tuuli oli alussa noin 6 m/s, mutta hiipui sitten 3-4 m/s:een. Bergön jälkeen otimme genaakkerin kokeiluun. Aikaisemmin sen nostamiseen käytettiin samaa nostinta kuin fokkaankin, mutta rullapurjeen asentamisen jälkeen se tarvitsi oman nostimen. Se laitettiin vasta tänä keväänä eli viime kesänä genaakkeri ei ollut mukana lainkaan. Nostamiseen meni vähän aikaa, kun pitkän tauon jälkeen piti muistella, kiinnitetäänkö skuuttiin "tack" vai "clew" - kulmissa on tekstit, mutta ne eivät sukan yläpäätä lukuun ottamatta ole ihan itsestään selviä. No, oikein meni ja nyt taas muistaa, että "tack" tulee skuuttiin. Skuuttiköysi oli myös ihan turhan pitkä, lyhyempi köysi olisi kätevämpi. No, saimme genaakkerilla joka tapauksessa lisää vauhtia, pääsimme suurin piirtein viittä solmua eteenpäin. Olisi varmaan kannattanut vaihtaa jo vähän aikaisemmin, sillä ehdimme tulla purjeet "virsikirjassa" jonkun matkaa ennen purjeen vaihtamista.

Laskimme purjeet hieman ennen Bärötä noin 15.00. Rannassa oli poika ohjaamassa veneitä sopivalle paikalle ja auttamassa köysien kanssa.  Meidät hän sijoitti laiturin reunimmaiseen poijuun kuultuaan, että tulemme vain syömään, emmekä jää yöksi. Se oli ihan hyvä ja helppo paikka. Laituri oli korkea ja tukeva, lahti syvä. Vähän ahdas satama varmaan on ruuhkaisempaan aikaan, mutta yöpymispaikkana tosi suojainen.

Bärö on entinen merivartioasema. Glada Laxen toimii aseman tiloissa, ja lisäksi rantaan oli rakennettu tosi siistit huoltorakennukset: vessat, suihkut ja sauna. Lisäksi rannassa oli erikseen vuokrattava tynnyrisauna. Satamamaksu olisi yöpymisestä ollut 30 euroa. Ravintolaa on kehuttu netissä, ja se täytti odotukset hyvin! Turkka söi lammasta, Timo ja minä paistettuja ahvenia ja Ville paistettua lohta. Kaikki oli tosi maukasta. Filosofia lähiruoasta ja konstailemattomuudesta toimi hyvin. Palvelu oli hyvää, rentoa ja ystävällistä ilman mitään turhaa pönöttämistä. Otimme kaikille jälkiruoaksi ålandspannkakaa - siinä tuli samalla kesän ensimmäisiä mansikoita.

Ruoan jälkeen kävimme kiipeämässä merivartioaseman torniin. Ravintolasta sai avaimen tornin portaikkoon, ja sitten vaan kavuttiin 40-metriseen torniin. Ristikkolattian läpi oli jopa pikkuisen pelottavaa katsella alas. Ja nyt oli hyvä ilma, vähätuulinen ja lämmin kesäpäivä - merivartijat ovat kiivenneet torniin myös talvimyrskyssä. Alhaalla sanottiin, että torniin omalla vastuulla... Torni huojui hiukan nytkin, joten kovalla tuulella siellä tuntunee aika villiltä. Maisema oli hieno, ja tornista näki kauas. Siitä on ollut hyvä tarkkailla. Pojat leikkivät vähän aikaa merivartijaa tornin sisätilassa.

Vapautimme poijun seuraaville ja lähdimme Bärösta noin 17.30. Rantaan oli tulossa aika monta venettä samaan aikaan. Olimme tyytyväisiä, että olimme olleet ajoissa. Ravintola oli ollut auki toukokuun lopusta alkaen. Alkukesä on hiljaista, mutta omistaja-Henrik sanoi alkukesän olleen kuitenkin nyt melkein 30 prosenttia parempi kuin viime vuonna eli porukkaa on liikkeellä, vaikka onkin paljon hiljaisempaa kuin heinäkuussa.

Ajoimme pienen luikauksen Bärön pohjoispuolelle Enklingen rantaan. Kiinnityimme poijuun laiturin suojan puolelle aika tasan 18.00. Rannassa oli rauhallista. Yksi purjevene oli poijussa toisella puolella laituria ja lähempänä rantaa oli kylkikiinnityksessä pari moottorivenettä. Päästyämme rantaan setä tuli juuri keräämään satamamaksun (15,-). Sen olisi voinut myös maksaa rannan laatikkoon.

Enklingen rannassa on kaksi laituria, pidempi vähän ulompana ja lyhyempi sisempänä. Sataman sedän mukaan syvyyden pitäisi riittää meille molemmissa. Kaiku sanoo tässä syvyydeksi 2,3 metriä, ja poijulle ajaessa oli matalampaakin. En ehkä kuitenkaan menisi ajamaan pienempään laituriin. Laiturilla on sähkö. Vettä saa ämpäriin rannassa olevasta kaivosta. Rannassa on grillipaikka ja ulkovessat sekä pyöriä lainattavaksi. Ranta on avoin etelän ja varsinkin idän puoleisille tuulille. Yhteysalus ei aja tähän, vaan tästä etelään, mutta sen ääni kuluu selvästi ja aallot keikuttavat laiturissa yllättävänkin paljon.

Kävelimme katsomaan noin puolen kilometrin päässä olevaa kauppaa, vaikka tiesimmekin sen olevan jo kiinni. Kaupan vieressä näimme valkoisen kissan. Oli niin kuuma, että emme viitsineet kävellä pidemmälle. Palasimme satamaan. Ville ja Turkka menivät veneelle, mutta Timo ja minä otimme rannasta lainafillarit käyttöön. Ajoimme ensin katsomaan uimarantaa, jonne oli vajaa kilometri. Ranta oli matala ja kiva, hiekkaa ja kalliota, puhdasta vettä ja simpukoita. Vieressä oli myös uimalaituri.

Uimarannalta ajoimme takaisin, ja uudestaan kaupan suuntaan. Nyt jatkoimme vähän pidemmälle ja kävimme katsomassa Hermas-museotilaa. Se on auki ilmeisesti vain heinäkuussa. Ulkoapäin rakennuksia tietysti pääsee katsomaan. Tila on vanha, kirjallista tietoa siitä on jo 1540-luvulta. Hermasin jälkeen Timo yhtäkkiä kiljui pelästyttäen minutkin: tiellä oli käärme! Sekin pelästyi, lopetti auringon ottamisen ja onneksi kääntyi poispäin, joten en sentään ajanut sen yli. Kännykkä ei ollut mukana, joten käärme jäi kuvaamatta.

Ajettuamme takaisin satamaan Ville halusi uimaan paatin perästä. Kävimme siis uimassa. Samassa laiturissa olevan moottoriveneen pariskunnan kanssa oli ollut puhetta uimisesta, ja kertoivat lastensa käyttäneen aikanaan fendereitä kellukkeina / uimaleluina. Hyvä idea, Timollakin oli hauskaa fenderin kanssa. Pintavesi tuntui jo tosi lämpimältä auringossa. Sitten iltapalaa ja vähän Trivial pursuitia - siinä taas yksi kaunis  kesäpäivä paketissa.