Odottelimme kirkolla vähän aikaa, ennen kuin Benjamin tuli. Kävimme kirkossa, laitoin nimet vieraskirjaan ja otin pari kuvaa. Ostimme myös pienen Hamnön historiasta kertovan kirjasen. Benjamin ja Ville jännittivät ensin vähän toisiaan, eiväthän he olleet nähneet kesäkuussa lainkaan, ja ympäristökin oli tietysti outo. Nopeasti vierastus katosi, ja leikki alkoi. Kävimme ensin kirkon takana kallioilla ja sitten kirkon vieressä Villen viimekesäisellä leikkipaikalla. Aurinko paistoi siihen tosi kuumasti, eikä siinä jaksanut millään olla kovin pitkään. Pojat jatkoivat leikkiään Sandvikin rannassa eli jatkoimme matkaa sinne jäätelönkin houkuttelemina. Pojilla oli selvästi tosi kivaa rannan leikkilaivassa. Aika kului mukavasti. Mahakellon pakottamina lähdimme kuitenkin potkimaan takaisin.
Karlbyn rannassa pojat kävivät heti uimassa veneestä. Helteessä potkulautailu/kävely on aika rasittavaa.
Meillä oli ajatuksena mennä syömään Helsön Havspaviljongeniin. Mietimme eri vaihtoehtoja mennä sinne, mutta sitten päätimme siirtää veneen Helsön rantaan. Miss Elainen viereen Karlbyssa oli kirkkoretkemme aikana tullut uusi vene. Sen kippari sanoi heidän tulleen Sandvikista. Heidän oli ollut tarkoitus mennä paviljongin rantaan juhannusaattona, mutta siellä oli ollut uusi laituri, jota ei vielä ollut saatu kunnolla paikoilleen. Olisi pitänyt ottaa tämä varoitus enemmän tosissaan. Ajettuamme Helsön rantaan havaitsimme tilanteen oleven edelleen vähän sekava. Uuden laiturin suojanpuolella oli veneitä kylkikiinnityksessä. Tuulen puolella oli poijuja, mutta ne näyttivät olevan aika lähellä laituria. Tuuli puhalsi aika vihaisesti idästä, emmekä halunneet jäädä "väärän puolen" poijuihin. Niinpä jatkoimme matkaa, ja Havspaviljongenin tarjonta jäi saamatta, harmi.
Arvoimme suuntaa Degerbyn ja Sottungan välillä. Sottunga voitti. Matkalla Sottungaan oli välissä ihan tyyntä. Hassusti tuuli vaihtelee pienelläkin alueella, sillä Kökarin Bogskär raportoi koko ajan noin 10 m/s tuulen nopeuksia.
Sottungassakin oli uusi laituri, ja ilmeisesti kaikki poijut eivät olleet vielä paikoillaan. Lisäksi oli vähän epäselvää, mitkä kaikki paikat olivat vierasvenesatamaa. Päädyimme ajamaan samaan poijuun juuri ennen meitä tulleen Hanse 32:n kanssa. Poiju oli laiturin lännen puolen viimeinen, ts. lähinnä laiturin päätä. Tullessamme tuulta ei juurikaan ollut, mutta ennusteen mukaan se voisi yöllä nousta idästä. Siksi kukaan ei halunnut toiselle puolelle laituria. Tuuli kovenikin jo myöhäisillasta, ja saimme viritellä naapurin kanssa köysiä uudelleen. Heidän veneensä keikkui kevyempänä vielä enemmän kuin Miss Elaine. Lisäksi laiturilla oli koukkuja aika harvassa, joten siinäkin mielessä keulaköysien kiinnittäminen oli vähän hankalaa.
Naapuri oli ollut ensin Degerbyssä tarkoituksenaan yöpyä siellä. Meno oli kuitenkin kehittynyt satamassa niin meluisaksi ja villiksi, että he olivat katsoneet parhaaksi lähteä pois. Kuulemma lähtiessä ei kuullut, kävikö moottori, niin paljon oli muuta melua. Saariston satamat -facebook-ryhmän kautta luin, että Degerbyhyn oli tarvittu poliisikin paikalle, aika poikkeuksellista.
Laiturin lisäksi Sottungassa oli uudehko, 2019 valmistunut huoltorakennus rannassa: Sauna, muutama vessa ja suihku. Kun kaikki on saatu valmiiksi, satamasta tulee varmaan aika hieno. Satamamaksu oli 20 euroa, jos sen maksoi Salteriet-ravintolaan, ja 25 euroa, jos henkilökunta joutui keräämään sen laiturilla. Me olimme rannassa 21.30. Luulimme Salterietin jo menneen kiinni, ja muutenkin meillä meni vähän aikaa köysien säätämiseen naapurin kanssa. Salteriet oli kuitenkin klo 22 asti auki, mutta ehti juuri mennä kiinni Turkan mennessä maksamaan. Sataman täti otti sekä meiltä että naapurilta 25 euroa - todeten vielä, että hän kyllä näki, että tulimme puoli kymmeneltä, jolloin olisi hyvin ehtinyt maksamaan ravintolaan. Kukkaro kestää vitosen kyllä, mutta jotenkin asenne silti harmitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti