Enklinge - Korsholm, ankkurissa lahdella 27 nm

Aamupuuron jälkeen piti päättää, menemmekö ensin kauppaan vai uimarantaan. Päädyimme tekemään hampurilaisratkaisun eli ensin kauppaan hakemaan jäätelöt, sitten uimarannalle ja sitten takaisin kauppaan tekemään vähän muitakin ostoksia. Otimme lainapyörät käyttöön ja Ville pääsi ensimmäistä kertaa elämässään "takahäksälle". Siinä ei ollut hassumpaa matkustaa, sai vielä istua herraskaisesti tyynyllä.

Uimarannan pohja oli hiekkainen ja vesi kirkasta. Rannassa oli matalia kallioita ja hiekkaa. Hiekassa oli paljon simpukoita. Ville ja Timo katselivat ja keräsivät niitä. Kaikki uivat. Rannassa oli setä haravoimassa levää ja muuta vedestä. Hänelle Turkka kehui rantaa ja sanoi, että sitä voisi mainostaa paremmin vierassatamassakin - mekin löysimme tiedon uimarannan sijainnista vasta kaupalla olevasta Kumlingen kunnan kartasta. Rannan pintavesi oli kuulemma eilen illalla 24-asteista ja nytkin jo melkein 21-asteista.

Enklingebutiken oli tosi pieni, mutta silti siellä oli tavaraa lasten kesäpyjamista mukeihin, kalastustarvikkeita, rautakauppatavaraa, leluja... ja ruokaa. Hedelmiä kaivattiin paattiin lisää, niitä menee niin paljon kuin vain jaksaa kuoria. Niinpä ostimme omenoita ja eteläafrikkalaisia klementiinejä - on niilläkin ollut matka Ahvenanmaalle. Uusia perunoita ei valitettavasti ollut, mutta sitten pärjätään ilman.

Palautimme pyörät, ja koitimme päättää, mihin sitten seilattaisiin. Suunnaksi valikoitui Houtskärin Näsby tai joku satama sillä suunnalla. Ahvenanmaa jäisi siis tällä kertaa taakse, ja aloimme suunnata hitaasti kiemurrellen kotiin päin. Oli vähän tylsää pakata Ahvenanmaan kortti koteloon ja ottaa Turunmaan saaristo esille. Lähdimme Enklingestä kahdelta iltapäivällä.

Ensin tuuli vaikutti kovin vastaiselta, mutta kääntyi paremmaksi etelän suuntaan ja nostimme purjeet 15.00. Sitten tulimmekin samaa halssia 17.30 asti ihan mukavasti, melko tasaista noin 5,5 solmun matkavauhtia. Kivimon lähellä laskimme purjeet. Ajoimme Näsbyn edustalle Vitteluddiin tyhjentämään septin. Tyhjennyspaikka oli hyvässä paikassa tukevalla laiturilla, mutta septin pumppu oli tosi hidas.

Näsbyn satamassa olisi ollut hyvin poijuja vapaana. Päädyimme kuitenkin jatkamaan, ja jätimme Näsbyhyn tutustumisen toiseen kertaan. Nyt ei oikein ollut tarvetta Näsbyn palveluille, eikä aikaa museolle tai luontopoluille.

Partiolaisten satamakirjaan oli merkitty luonnonsatama/ankkuripaikka Houtskärin itäpuolelle Korsholmiin (satama numero 137). Ajoimme koneella vielä tunnin verran ja ankkuroiduimme lahdelle. Timo kävi kumiveneellä rannassa. Kello oli jo niin paljon, että emme jaksaneet alkaa viritellä köysiä sen enempää, vaan jäimme yöksi ankkuriin ja jatkamme huomenna Stenskäriin - josko saadaan seuraa sy Wilhelminan väestä!