Östern vei lehmiä johonkin, luultavasti Seiliin laitumelle. Taisivat olla aika ihmeissään, ammuivat kuljetusvaunuissaan ja kurkkivat ulos.
Lähdimme liikkeelle noin 13.45. Kävimme ensin tankkaamassa ja tyhjentämässä septin. Huoltoasema ja septin tyhjennys olivat vierekkäin samassa laiturissa. Laituri oli suoraan rannassa, ei tarvinnut ajaa mihinkään kapeaan kuveloon. Joimme pullakahvit matkalla ennen kuin nostimme purjeet. Tuuli oli aika vaimeaa saarten välissä, ja lilluimme eteenpäin. Sitten tuuli aukesi aika yllättäenkin saaren takaa ja päästiin välillä vähän parempaa matkanopeutta. Saimme edellä purjehtineen Najadin kiinni ja pääsimme ohikin, sitten se osasi valita paremman ajolinjan ja oikaisi takaisin edelle. Välillä ajoimme molemmat virsikirjaa, ja Najadin isompi purje toimi siinä kyllä paremmin (tai ehkä sitä vaan ajettiin taitavammin). Laskimme purjeet tavallaan "suoraan ajossa" kääntämättä paattia tuuleen. Najadin perhe oli myös meriseuralaisia, ja hekin tulivat Aspholmiin. Rantauduimme siis sinne peräkanaa noin kello 16.45. Najadissa oli aika pieniä miehistön jäseniä, vanhempi tyttö oli pienempi kuin Ville ja nuorempi lapsi oli vain kaksi kuukautta.
Aspholmin rannassa oli neljä purjevenettä ja pari moottorivenettä. Purjeveneitä tuli vielä kaksi lisää. Päädyin tekemään pekonisalaattia eli paistoin pekonin, sitten pekonin rasvassa leipäkuutioita krutongeiksi ja nämä sitten romaine-salaatin sekaan kurkunpalojen, kirsikkatomaattien kanssa, sekaan salaatinkastiketta. Lisäksi meillä oli hyvää leipää.Tuli ihan syötävää kuuman päivän ruokaa.
Kumivene pumpattiin, ja pojat soutelivat aika innokkaasti rannassa sekä ennen että jälkeen saunan. Tämä on hyvä ranta juuri sellaiseen puuhasteluun.
Saunavuorot olivat venekunnittaiset, ja meidän vuoromme järjestyi mukavasti syömisen jälkeen. Saunatilat olivat siistit niin kuin ennenkin, ja sauna kuuma. Uimaan ei kukaan yrittänytkään. Naapuriveneen vesimittarin mukaan vesi olisi 12-asteista. Viereisestä Bavariasta porukka kävi silti uimassa tai kastautumassa suoraan veneestä.
Hyvin nukutun yön jälkeen paistettiin tämän kesän ensimmäiset aamupalasämpylät. Pojat kokeilivat laittaa perämoottorin kumiveneeseen, ja hyvin toimi. Timo ja Ville ajelivat myös kaksin rannassa. Käskimme pöristellä vähän kauempana, jotta ei häirittäisi muita, ja aika hyvin se pysyi mielessä. Kumpparointi oli taas tauon jälkeen sen verran kivaa, ettei veneessä edes juuri kinasteltu. Timo puhalsi krokotiilin uintikuntoon. Se sai nyt nimekseen Gena, ja pääsi myös kumiveneen hinaukseen. Vesi oli kylmää poukamassakin, eivätkä pojat kunnolla uineet. Ville sai kyllä talviturkin pois, kun puljasi ihan kokonaan pudotessaan krokotiilin päältä. Timohan omansa jo heitti viime viikon jollakurssilla.
Turkka harrasti vähän ruuvinväänninhommia eli siirsi takahytin luukun kiinnikkeitä hiukan, jotta luukku pysyisi luotettavammin paikoillaan ja lisäsi muutaman koukun alas vessan viereiseen komeroon. Niihin saa ripustettua kenkiä vaikka muovipussissa, jolloin ne ovat helpommin löydetävissä, eivätkä kieri sotkussa pitkin komeron lattiaa. Illalla Turkka pleissasi vielä pari fenderiköyttä ja minä rihmasin ne. Nyt saadaan loputkin fenderit uusiin köysiin, ja kaikkiin samanlaiset köydet, niin on vähän siistimmän näköistä, eikä ole enää liian lyhyitä köysiä missään - nyt on välissä saanut sovitella, mikä fenderi riittää pidemmälle, jos laituri on kovin alhaalla. Tehtiin myös pari uutta kumilankaa isopurjeen kiinnikkeiksi. Vanhat lukot olisivat hyviä, mutta niihin ei ole löytynyt ihan sopivan vahvuista uutta kumilankaa, ja vanhat ovat kuluneet loppuun. Nyt sitten otettiin viime kesänä Ruotsista otetut lukot käyttöön.
Laitoin eilen lohta graavautumaan jääkaappiin, joten tänään syötiin graavia kalaa ja perunaa. Kalasta tuli vähintään tarpeeksi suolaista, mutta perunan kanssa ja kuumana päivänä se toimi hyvin.
Saunomassakin kävimme nopeasti, paitsi Timo, joka jäi veneelle lukemaan Soturikissoja. Tällä kertaa olimme ensimmäiset saunojat.
Iltapalalla Timo ihmetteli naapuriveneen "gullkruunia", niin kuin hän sanoi. Sisäpiirin tuntemilla termeillä ilmaistuna juttu meni vähän teryleeniksi, mutta naapuriveneen setä selitti joka tapauksessa barduunojen toimintaa ja käyttöä. Liittyvät osatakilaan, eli heillä on Avancessaan tosi korkea masto, johon rullakeula (itseskuuttaava fokka tai genua) ei mene ylös asti. Sanoivat veneen normaalinopeuden olevan yli seitsemän solmua. Aika paljon parempi menijä kuin tämä, jossa kuusi on jo hyvä vauhti. Naapuriveneen setä oli myös kiinnittänyt huomiota siihen, että taivas on erilainen kuin ennen, "vanhanaikainen", kun lentokoneita ei lennä samalla tavalla kuin ennen, eikä niiden vanoja ole taivaalla. Emme olleet asiaan kiinnittäneet huomiota, mutta tottahan se on: Taivas oli nytkin rehellisen sininen ilman mitään jälkiä.
Pojat olivat unten mailla jo vähän ennen yhdeksää. Meri-ilma mahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti