Korsholm - Stenskär 23 nm

Yö ankkurissa meni rauhallisesti. Lahti on hyvä ankkuripaikka eli se kannattaa muistaa jatkossakin. Lähdimme ajamaan kohti Stenskäriä puoli yhdeksän maissa. Pääsimme etenemään vaihtelevasti koneella ja purjeella. Tuuli oli alussa aika maltillista, ja Pärnäisten edustalla ihan vastaista. Kryssimme vähän aikaa, mutta matka eteni niin hitaasti, että otimme purjeet alas. Väylän käännyttyä enemmän itään tai kaakkoon nostimme purjeet uudelleen, ja pääsimme ihan Stenskärin edustalle asti niiden voimalla. Olimme perillä 14.30.

Stenskärin laiturissa ei ollut kuin yksi poiju vapaana ihan kaislikon reunassa. Ulla soitti rannasta, ja sanoi, että siihen pitäisi voida hyvin ajaa meidän syväyksellä. Näin sanoi satamakirjakin. Paikka oli itse asiassa oikein hyvä: Ihan reunassa L-mallisen laiturin päässä melkein vähän omassa rauhassaan. Stenskäriin sanotaan satamakirjassa / netissä mahtuvan 15 venettä, mutta se on kyllä hiukan optimistisesti laskettu tai vaatii ainakin vähän pienempiäkin veneitä ja sovittelua.

Sy Wilhelmina oli ollut jo yhden yön Stenskärissä. Siellä on paljon kehuttu uusi sauna, joka sai heiltäkin kehuja, ja saunavuoro oli jo varattuna tällekin illalle. Menimme kysymään meillekin vuoroa, mutta niitä ei ollut enää myynnissä kuin käytännössä heti eli 15-16. Emme sitten viitsineet ottaa sitä, mutta ostimme Agnetalta siiklejä, sipulinipun, savustettuja ahvenia ja saaristolaislimpun. Stenskärin satamamaksu, sisältäen sähkön, oli 15 euroa. Se piti maksaa käteisellä rannassa olevaan laatikkoon tai tilisiirtona laatikossa ilmoitetulle tilille.

Ankkurin nostoa Korsholmin edustalla.

 

Stenskärin kissaa sai rapsuttaa.

 

Timo meni käytännössä heti uimaan Akselin kanssa Wilhelminasta. He pomppivat perätasolta veteen, ja touhusivat kumiveneiden kanssa. Villekin halusi tietysti uimaan, ja meni Elainesta veteen renkaan kanssa. Turkka oli vieressä vahtimassa kumiveneen kanssa. Vesi oli selvästi aika lämmintä. Timo ja Akseli uivat Wilhelminasta Elaineen, ja pomppivat sieltäkin. Meillä oli mukana yhdet vanhat roskaksi tuomitut paukkuliivit, jotka Timon piti kokeilla paukauttaa jossakin sopivassa paikassa. Nyt fiilis oli siihen oikea. Timo laittoi paidan ja paukkuliivit ja hyppäsi. Vaikka ne olivat vuodelta 2002 (!), ne toimivat edelleen ok, ja täyttyivät hitaasti mutta varmasti kääntäen Timon oikein päin ja pitäen pinnalla. Hyvä testi siinäkin mielessä, että nähtiin, miten liivi käyttäytyy. Todettiin, että uiminen liivin kanssa on hankalaa, pitää uida selkäuintia.

Akselilla oli peräprutku paikallaan kumiveneessä, ja laitoimme moottorin meidänkin veneeseemme. Pojat ajelivat lahdella, Timolla Ville kyydissä. Onneksi he pysyivät pöristelemässä vähän kauempana, eikä ihan poijujen takana. Välissä Timo hinasi Akselia, kun bensa loppui... Tosin taisi käydä ilmi, että Akselilla oli polttoainehana kiinni, ja kone sammui kun kaasari tyhjeni...

Syötiin savuahvenia, jotka olivat kyllä erinomaisia. Ville tosin ilmoitti, että hän ei syö niitä, hän syö vain lohta - riittipä muille enemmän. Oli niin kuuma, että söimme salongissa. Sisällä oli vähän mukavampaa kuin istumalaatikossa paahtavassa auringossa.

Villellä jo pyjama, Akseli ja Timo edelleen uimassa...

 Wilhelminalaisilla oli saunavuoro varattuna 20-21. He tarjosivat meille mahdollisuutta tulla mukaan, ja niinpä saunaan mentiin koko porukalla. Saunalla oli perushinta + 3,50 per henkilö. Turkka kävi rannassa etsimässä Agnetaa, jotta olisimme maksaneet lisähenkilöistä, mutta rantapuoti oli sitten jo kiinni. Niinpä vaan menimme kaikki saunaan, ja otimme rahaa mukaan, että voimme maksaa myöhemmin. Sauna oli hienolla paikalla, toimiva ja kaunis! Kaikki mahtuivat hyvin lauteille, toki samalle määrää aikuisia olisi jo tullut ahdasta. Saunassa oli sähkökiuas, mutta se tarjosi hyvät, aika kipakat löylyt. Pesuhuoneessa oli kaksi suihkua eli kapasiteettia oli hyvin siinäkin mielessä. Saunalta johti laudoitettu polku rantakalliolle ja laiturille, jossa oli uimaportaat. Sinilevää ei ollut tällä puolella saarta yhtään (toisella puolella oli vähän). Kaikki kävivät uimassa. Aksu ja Timo olivat vedessä pidemmän aikaa kuin saunassa. Villekin uskaltautui lopulta veteen, kun Ulla ensin huijasi tulemaan hänen kanssaan laskemaan rappuset loppuun saakka (niitä oli 11), ja sitten Ville keksi että hän voi tulla uimaan "bussin matkustajana" eli käytännössä minun selässäni roikkuen.

Kun tulimme saunalta takaisin rantaan, vastassa oli vihainen Agneta. Hänen mukaansa saunaan ei olisi saanut mennä kuin kuusi henkeä kerrallaan, ja olisi pitänyt ilmoittaa, kun on "kaikenlaisia, jotka vaikka soutavat kumiveneellä sinne, eivätkä maksa". Ymmärrän sinänsä, että heillä täytyy olla rajoituksia, koska sauna on selvästi herättänyt paljon kiinnostusta, ja he haluavat pitää paikan siistinä. Silti purkaus oli meistä turhan raju, sillä meillä oli kuitenkin lapsia porukassa kolme, kukaan ei ollut puhunut mistään henkilörajoituksista silloin kun kyseltiin saunavuoroa ja Turkalla oli rahat kädessä maksaa neljästä lisähenkilöstä. Toisekseen, emme nähneet, että kukaan olisi mennyt saunaan meidän jälkeen eli en ole varma, oliko viimeistä vuoroa myyty lainkaan. Me olisimme kyllä mielellämme maksaneet siitä... No, ehkä joku meni, emmekä vain huomanneet. Kaiken kaikkiaan vähän jännä politiikka, että saunavuorot loppuivat jo klo 22. Monessa paikassa niitä myydään puoleen yöhön saakka tai pidemmällekin.

Saunan jälkeen Ville laitettiin nukkumaan meidän muiden siirtyessä vielä vähäksi aikaa Wilhelminalle viettämään aikaa. Pojat pelasivat monopolia ja cluedoa muun porukan jutellessa. Aika myöhään siinä menikin, kun ei ollut nähty aikoihin. Oli tosi mukava jutella pitkästä aikaa.