Bomarsund - Vargata 3 nm

Aamupuuron jälkeen lähdimme kiertämään luontopolkua ja tutustumaan linnoitusalueeseen eilistä paremmin. Polku erkaantui oikealle kohti Djävulsbergetia heti satama-alueen jälkeen. Kalliopolku nousi jyrkästi ja välissä oli puisia portaitakin. Niiden jälkeen aukeni hieno maisema, yksi parhaista tähän asti missään koskaan näkemistäni. Tietysti ilma oli paras mahdollinen, niin hieno kesäpäivä kuin Suomessa vain on mahdollista. Maisema oli myös hyvin suomalainen, sellainen, joka tuo mieleen Finlandian sävelen.

Miss Elaine ja Black Pearl.

Kallioista on räjäytetty materiaalia linnoitukseen.

Maahan heitetty koronasta muistuttava kasvosuoja sentään hiukan yritti latistaa tunnelmaa Djävulsbergetilla.

Myöhemmin kävimme luotsituvan pienessä Bomarsund-museossa, ja sen opas kertoi, että tarinan mukaan Djävulsberget olisi saanut nimensä siitä, että paholainen oli tanssinut siellä paikallisen papinrouvan kanssa niin kovasti, että tämä menetti järkensä. Paikan harjanne oli ehditty tasoittaa tornin pohjaksi, mutta siihen ei ollut koskaan ehditty rakentaa mitään.

Djävulsbergetilta jatkoimme matkaa kohti Brännklintin tornin raunioita. Siitä ei ollut kovin paljon jäljellä, ja osa siitä, mitä vielä oli olemassa, oli suojattu ja ehkä odotti restaurointia. Luotien ja ammusten jäljet seinässä kertoivat taistelun kovuudesta.

Brännklintin tornia pommitettiin tykinkuulilla ja räjähtävillä kranaateilla. Tornin ympärillä oli tuhansia ranskalaisia sotilaita. 

Polku kiersi linnoitusalueen Skarpansin puoleista reunaa, ja päätyi sitten Putte’s Campingiin. Muista rakennuksista ei ollut jäljellä kuin korkeintaan kivijalka tai suunnitellun rakennuksen pohja. Lainkaan kaikkea suunniteltua, kuten vaikka komendantin taloa ei ollut ehditty rakentaa, ja kaikki asuintalot oli räjäytetty.

Tiesimme Furulundin kahvila-ravintolan olevan maanantaisin ja tiistaisin kiinni, mutta olimme elätelleet toivoa, että Putten kioski olisi silti auki. Turha toivo, jäätelöt jäivät saamatta. Piti tyytyä mukana oleviin sotavankitason eväisiin eli veteen ja hapankorppuihin. 

Mallinnus päävarustuksesta.

Kävelimme yli Bomarsundin sillan. Sillan pielessä oli vanha luotsitupa, jossa sijaitsi pieni Bormarsundin historiaa käsittelevä museo. Olimme siellä vähän puolen päivän jälkeen, ja opas totesi meidän olevan vuoden ensimmäiset asiakkaat! Museo oli maanantaina 22.6 ensimmäistä päivää auki tänä vuonna. Kirjoitimme nimet vieraskirjaan.

Museo oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Opas kysyi, haluammeko katsoa 15 minuutin filmin liittyen Bomarsundin historiaan, ja tietysti halusimme. Selostuksen sai suomeksikin, ja myös pojat katsoivat koko jutun tarkasti. Videoon oli mallinnettu piirustusten perusteella, millaisia linnoituksen rakennukset olisivat olleet ja miten sopineet maisemaan. Mallinnus oli aika hienosti tehty ja video kiinnostava. Museo oli ilmainen, mutta ostimme muutaman kortin ja Bomarsund-opasvihkosen. 

Museolta jatkoimme vielä Prästön tornin paikkaa katsomaan. Siellä ei ollut paljon nähtävää. Torni oli sijainnut matalammalla niemennokassa, eikä siitä ollut enää mitään jäljellä. Prästössä olisi ollut vielä näkötorni ja eri uskontojen hautausmaita (juutalainen, islamilainen, katolinen, ortodoksinen, luterilainen), mutta ne jäivät seuraavaksi kerraksi. Palasimme paatille ja valmistauduimme jatkamaan eteenpäin, tosin vain pienen matkaa Vårdön Vargataan. Rantaan ei jäänyt yhtään venettä. Onneksi edes yksi vene tuli vastaan eli Putte sai asiakkaan.

Vargatassa oli muutama vene rannassa, ja heti meidän perässäkin tuli yksi purkkari. Tilaa olisi täälläkin ollut useammalle. Vargata on helmi, hyväkin jos siitä ei tule liian suosittua, mutta toisaalta sataman ylläpito ja kehittäminen vaatii rahaa – vaikea yhtälö. Kaksi vuotta sitten rantamakasiinissa oli kahvila, viime vuonna siinä ei ollut yrittäjää. Nyt yrittäjä on aloittamassa 4.7. Nyt tilassa tehtiin vielä pohjatöitä, sen perustuksia korjattiin ja uuden lattian valu oli työn alla. Jos Vargata yhtään sopii reitille myöhemmin tänä kesänä, tekisi mieli tulla uudelleen testaamaan rantamakasiini.

Vårdön K-kauppaan on rannasta matkaa kilometrin verran. Olemme aikaisemmin kävelleet tai potkulautailleet sinne, mutta nyt otimme käyttöön lainafillarit. Timon pyörässä oli peräkärry ostoksia varten. Minä ajoin toisella pyörällä, ja Ville ja Turkka tulivat potkulaudoilla perässä. Vietiin kauppaan myös tyhjät pullot, ja teimme ihan reilut ostokset. Kärry oli hyvä, sillä esimerkiksi mehua oli kuormassa litrakaupalla. Kaupasta saatiin myös postimerkkejä ja jäätelöt. Valikoima oli hyvä. Juhannukseen oli selvästi varauduttu runsaalla lihatarjonnalla. Kaikki ei ollut mennyt, ja ”parasta ennen” alkoi lähestyä. Muutimme suunniteltua ruokalistaa ja autoimme kauppiasta ostamalla naudan ulkofileepihvit -50%.

Uimaranta kutsui kuitenkin ennen ruokaa. Vargatan ranta oli yhtä kiva kuin ennenkin, ja vesi aika lämmintä. Uinnin jälkeen paistoin pihvit ja söimme ne salaatin kanssa.

Illalla täti kävi keräämässä satamamaksun 25,-. Ilta oli nytkin tosi kaunis. Värejä ei kännykän kamera onnistu täydellisesti tallentamaan, mutta kyllä tunnelma kuvassa on oikea. On ihanaa, kun on valoisaa vielä myöhään illalla tai oikeastaan koko yön. Olemme niin usein olleet veneellä vasta myöhään heinäkuussa tai elokuun puolella, että jaksan edelleen ilahtua ja tavallaan yllättyä siitä, miten valoisa ja kaunis on kesäyö. Harmi, että hyttysetkin nauttivat siitä.