Helsingholm - Vänö - Högsåra, Kejsarhamnen 25 nm

Heräsimme kahdeksalta ja irrotimme köydet noin 9.45, vähän ennen Wilhelminaa. Me suunnittelimme käyvämme Vänössä, kun olimme kuitenkin aika lähellä, ja paikka kiinnosti. Tuuli oli olematonta, joten ajoimme koko matkan koneella. Vasta lähellä Vänöä itäinen tuuli voimistui. Pari venettä lähti laiturista ja tuli meitä vastaan ihan Vänön sataman edessä. Ajoimme poijuun laiturin suojan puolelle. Olimme perillä puoli yhden maissa. Laituri oli tukeva ja hyvä, mutta kiinnityspollarit olivat tosi harvassa. Vedimmekin poikkeuksellisesti molemmat keulan köydet samaan pollariin. Vieressä olevalla purkkarilla ei ollut kuin yksi keulaköysi käytössä, mutta laitoimme varmuuden vuoksi molemmat, jos tuuli alkaisi paina enemmän. Sitten vaan rantaan tutustumaan Vänöön.

Tyynyvuoren kuningas Timo. Yksi tyyny ei ajaessa riitä, mutta kolme antaa sen verran lisää korkeutta, että hän näkee kunnolla eteensä. 

Vieraslaiturin vieressä oli yhteysaluslaituri. Siitä vähän eteenpäin oli parikin hylkyä rannalla, ja sitten tulikin näkyviin Saariston satamat -faceryhmässäkin kehuttu Strandhugget-kahvila. Sinne siis. Kahvilan lisäksi samassa rakennuksessa oli myös pieni kauppa. Kahvilassa oli pöytiä sekä sisällä että terassilla ulkona. Hyllyssä oli houkuttelevan näköisiä katkarapuleipiä ja mansikkaleivoksia. Turkka ja minä otimme katkisleivät, Timo halusi tietysti mansikkaleivoksen ja Ville tuttua ja turvallista karjalanpiirakkaa. Kaikki oli tosi hyvää ja tuoretta. Kehuimme leipiä, ja kahvilan täti sanoi ne juuri tehneensä, ja toi samalla hyllyyn seuraavat kaksi leipää. Oli tosi kiva ja viihtyisä paikka, kodikas ja konstailematon. Kurkkasimme myös kaupan puolelle, ja totesimme palaavamme tänne lisäostoksille, kunhan olisimme tehneet pienen saarikierroksen.

Strandhugget

Vänö on jaettu seitsemään tilaan, samoin kalavedet seitsemään kiertävään alueeseen. Kalastus on ollut alueen tärkein elinkeino. Vänö ei ole osa Saaristomeren kansallispuistoa, vaan elävä kylä. Asukkaista on parhaimmillaan ollut noin sata. Nyt saarella asuu ympärivuotisesti noin 15 henkilöä, kesällä väkiluku kasvaa noin kolmeensataan.

Vänössä olisi luontopolku kierrettäväksi. Jätimme sen seuraavalle kerralle ja kävelimme hiekkatietä ja polkuja pitkin ensin "kulttuuritalolle" eli Vänös vänner -kotiseutuyhdistyksen vanhasta navetasta kunnostamalle kerhotalolle, sieltä kappelille ja vielä uimarannalle. Kulttuuritalo oli rakennettu kuonakivestä. Seinien kivet olivat erilaisia, ja niissä näkyi jänniä lasimaisia sinivihreitä sävyjä. Kuonakiveä käytettiin aikaisemmin rakennuskivenä eri puolilla saaristoa. Sitä syntyi Taalintehtaalla toimineen rautaruukin prosessin sivutuotteena., kun rauta erotettiin malmista hiilen avulla. Taalintehtaan rautaruukki toimi vuodesta 1686 vuoteen 2012 asti. Rakennus oli tehty 1893, ja sitä oli käytetty navettana vuoteen 1991 asti. Navetta oli kunnostettu tosi siistiksi sekä ulkoa että sisältä. Siellä oli kirjoja luettavaksi ja pelejä pelattavaksi. Pingis-pöytä oli ihan uusi, ja yritimme vähän aikaa osua palloon. Helteisessä säässä oli sisällä oli tosi kuuma, joten jätimme pingiksen ja jatkoimme matkaa.

Vänössä on ollut oma kappeli ainakin 1600-luvulla, sillä Kemiön kirkon omaisuusluettelossa se mainitaan messukasukan saajana 1630. Vanhan tarinan mukaan "kippari Klas" olisi rakentanut kappelin kiitokseksi pelastuttuaan haaksirikosta. Kappeliniemen eteläpuolella olevaa karikkoa kutsutaan edelleen Klas-karikoksi. Isojaon aikaisessa kartassa vuodelta 1798 näkyy paikka nimltä "vanha kirkko". Rakennus oli pieni, vain 5x5,5 metriä ja sen vieressä oli 13x13,5 metrin kokoinen hautausmaa. Kappeli tuhoutui lopullisesti tulipalossa 1800-luvun puolivälissä. Nykyään Vänössä on vanhan mallin mukaan rakennettu pieni yksinkertainen kappeli, joka rakennettiin 1975 Kemiönsaaren rotaryklubin järjestämän kansainvälisen nuorisotyöleirin avulla.

 

Kappelin luota polku jatkui vielä hiekkarannalle. Tuuli oli noussut ja sopi rantaan ihan suoraan. Ranta oli hienoa hiekkaa. Se olisi ollut hyvin houkutteleva uimapaikka, jos tuuli olisi ollut vähän eri suunnassa. Emme edes kahlanneet tällä kertaa, vaan käännyimme takaisin. Kävimme Strandhuggetin kaupassa ostamassa lisää mehua, oivariinia ja muuta pientä. Syötyämme vielä jäätelötuutit tämänkertainen tutustuminen Vänöön oli tehty. Saimmepa käsityksen saaresta ja totesimme kivaksi paikaksi eli voi tulla joskus uudelleen. Nyt tuulen oli luvattu yltyvän ja sopivan suoraan rantaan, joten emme halunneet jäädä yöksi Vänöön.

Laituriin oli tullut poissa ollessamme pari paattia lisää. Vieressämme oli iso katamaraani. Vaihdoimme pitkän köyden keulaan normikeulaköysien sijaan, ja sillä avittaen pääsimme nätisti rannasta liikkeelle. Matka jatkui Rosalaan, sillä Turkka halusi varmuuden vuoksi tankata. Rosalaan päästyämme pyörimme hetken sataman edustalla, sillä Wilsonien "Miranda" oli juuri tankkaamassa, ja laiturissa oli hiukan ahdasta. Kun "Miranda" ei näyttänyt mitään merkkejä lähtemisestä, uskaltauduimme ajamaan tankille. Mahduimme kohtuullisesti väliin. Tuuli painoi yllättävästi, vaikka Rosalan ranta on suojainen. Tankkiin ei loppujen lopuksi mahtunut kuin 78 litraa eli aika turha vaiva (kun tankki on 170 litraa). No, parempi näin.

Rosalassa olisi ollut poiju suojan puolella vapaana, mutta emme sitten kuitenkaan halunneet jäädä. Satamasta oli tänä vuonna loppunut siinä 30 vuotta toiminut kahvila, ja ehkä sen vuoksi koko satama näytti hiukan surulliselta. Suunnistimme yöksi Högsåraan, Keisarinsatamaan.

Keisarinsatama maksoi 20,- + 5,- euroa sähköstä. Laiturissa oli jonkun verran veneitä, mutta löysimme itsellemme hyvän poijupaikan laiturin suojanpuolelta läheltä rantaa. Tehtiin vähän myöhäinen päivällinen eli ehkä paremminkin illallinen: tortilloja jauhelihalla. Sen jälkeen pelattiin vielä Vänöstä ostetuilla hienoilla majakkapelikorteilla wilhelminalaisilta opittua ristiseiskaa. Paatin vanhat kortit piti uusia, tai olisi pelattu kirjaimellisesti vajaalla pakalla.