Jurmo – Aspö 8 nm

Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan Jurmon kirkkoa ja hautausmaata. Kirkko on aika yksinkertainen, mutta hienolla paikalla ja yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Siellä on myös poikkeuksellisen iso ja hieno votiivilaiva. Laivasta ei varmasti tiedetä, miten vanha se on tai kuka sen on tehnyt – perimätiedon mukaan se on ollut kirkossa ”aina”.

Kirkon vieressä oleva pieni hautausmaa on melko villiintynyt, mutta silti rauhallinen ka kaunis paikka. Paljon Mattssoneja ja Anderssoneja, luotseja, luotsinvaimoja ja merimiehiä. Nimistä jäi erityisesti mieleen Fransilia Eufemia.

Ville halusi rannan hiekkalaatikolle, ja pojat touhusivat siinä jonkun aikaa. Olisimme ostaneet kahvipullat, mutta niitä ei ollut – lisää pullajauhoja oli tulossa vasta seuraavan päivän yhteysaluksessa. Vilkas alkukesän kävijämäärä oli päässyt yllättämään. On varmaan vaikea arvioida, miten poikkeuksellinen koronakevät vaikuttaa vierasveneisiin, mutta taitaa vain nostaa niiden määrää, kun ihmiset tekevät etätöitä veneestä tai veneilevät ollessaan lomautettuna. No, päädyimme pullien puutteessa syömään jäätelöt.

Laiturinpuoliskomme oli jo lähes tyhjä, kun lähdimme ajamaan kohti Aspötä vähän yhden jälkeen. Matka oli aika lyhyt ja tuuli heikkoa, joten ajoimme koko matkan koneella. Samalla tuli pestyä istumalaatikko ja pyyhittyä männyn siitepölyt pois luukuista.

Aspö on pienehkö kyläsatama. Se on kovasti suosittu kohde, eikä paikkoja ole kuin viitisentoista. Laskimme paikan saannin olevan todennäköisintä riittävän ajoissa sunnuntaina, ja näin kävikin. Päädyimme meriseuralaisen m/s Hilman viereen. Kiinnityksenä on ankkuri, laituri on korkea ja tukeva ja sähköäkin on saatavilla. Ankkuria ei kannata laskea kovin kauas laiturista, sillä yhteysalus tulee aika lähelle vieraslaituria. Maksoimme satamamaksun 10,- sekä sähkön 5,- rannassa olevaan kahvilakioskiin. Ostimme siitä samalla saaristolaislimpun ja neljä kierrepullaa. Kaikenlaisia kasviksia, savukalaa ja jäätelöä olisi myös ollut saatavilla. 

Pojat jäivät lukemaan Aku Ankkaa, Bamsea tai Soturikissoja paattiin, Turkka ja minä lähdimme luontopolulle. Se oli vähän huonommin merkitty kuin Borstön vastaava, ja jouduimme hiukan etsimään merkkejä, kallioon tai kiviin maalattuja valkoisia ympyröitä. Maisema oli kaunista ja vaihtelevaa. Hienoja korkeita kallioita, ja välissä laakso, jossa tuoreista läjistä päätellen laidunsi lehmiä - emme kyllä nähneet muuta kuin sorkanjälkiä.

Varasimme saunavuoron klo 21-22. Aspön sauna oli kiva: Valoisa ja tilava. Suoraan edessä oli laituri, josta pääsi uimaan. Turkka ja minä heitimme talviturkit ja Timo kävi kastautumassa (talviturkki on kadonnut jo jollakurssilla). Ville kävi uittamassa uimatikkailta varpaitaan, mutta ei halunnut veteen. Suositus Aspön saunalle, siellä oli hyvä rentoutua ja uinti virkisti kummasti.