Vargata, Vårdö - Rödhamn 21 nm

Loppuviikoksi ja viikonlopuksi luvataan taas kauniimpaa ja lämpimämpää säätä. Mietimme vähän jäämistä toiseksi yöksi Vargataan, mutta toisaalta Rödhamn houkutti myös. Päätimme lähteä vasta puolilta päivin, jolloin pojat ehtivät uida rannalla ja pääsimme testaamaan Hamnmagasinetin pehmikset. Se on aika pitkän päivän auki, 11-21. Paikallisia / mökkiläisiä tuli autolla lounaalle eli veneilijät eivät ole ainoa tai ehkä edes tärkein asiakassegmentti.

Laiturin ja paattien kohdalla vedessä lillui vähän sinilevää, mutta hiekkarannan puolella sitä ei vielä huomannut lainkaan. Ville keskittyi rakentamaan hiekkalinnoituksia ja tykkejä rantaveteen. Timo kävi ihan kunnolla uimassa. Siistit ja kivat suihkutilat hyödynnettiin myös. Saa nähdä, miten ne tulevat riittämään, jos rannan suosio kasvaa kovasti. Wikens vänner jaksaa edelleen siivota kaksi kertaa päivässä. Toivottavasti aktiivista porukkaa on tarpeeksi. Hamnmagasinetia pitää yrittäjä, mutta muuten satama on edelleen kyläyhdistyksen hoidossa.

Uinnin jälkeen kävimme testaamassa Hamnmagasinetin pehmikset - Ville toki pysyi edelleen kingiksessä. Palatessamme Elainelle näimme tutun veneen olevan tulossa rantaan: Meriseuraan kuuluva Hilma, joka oli meidän kanssa samaan aikaan useammassakin satamassa kesäkuun purjehdusreissulla. He olivat tulossa Enklingestä, ja kehuivat niin paikan saunaa kuin Hermas-kotiseutumuseotakin. Se oli kuulemma iso ja mielenkiintoinen, katsomisen arvoinen. Harmi, ettei se ollut vielä kesäkuussa auki. Heidän perässään tuli vielä toinenkin meriseuralainen moottorivene.

Laiturilla juttelemiseen meni vähän aikaa, emmekä olleet ihan puolilta päivin irrottamassa köysiä, niin kuin olimme suunnitelleet. Lähdimme Vargatasta vähän ennen yhtä. Viestittelimme myös Ullan kanssa: Wilhelmina oli suuntaamassa meidän suuntaamme. Päädyimme kohtaamaan heidät Ängösundissa. Nappasimme toisistamme muutaman kuvan ja heiluttelimme. Aksu ja Timo testasivat myös VHF:aa. Wilhelmina suuntasi seuraavaksi Bomarsundiin. No, viikonloppuna  pitäisi nähdä Maarianhaminassa.

Tuuli oli ennusteen mukaisesti aika vienoa koko päivän ja ihan vastaista. Ajoimme siis koneella. Aurinko paistoi, ja oli aika kuuma. Vähän jännäsimme, miten Rödhamnissa mahtaa olla tilaa (varasuunnitelmana oli jatkaa vielä 10 mailia Maarianhaminaan). Paljon veneitä olikin, ja pari ankkurissakin lahdella. Vapaita välejä oli kuitenkin, ja ajoimme rantalaituriin samaan poijuun jonkun aika ison Nauticatin kanssa. Toisella puolella oli iso moottorivene, josta tultiin ystävällisesti ottamaan keulaköysiä rantaan vastaan. Rannassa olimme viideltä.

Kävimme ilmoittautumassa, maksamassa satamamaksun (25,-) ja tilaamassa sämpylät aamuksi. Kahvilassa olisi ollut tarjolla savustettua lohta. Todella monessa pienemmässäkin satamassa alkaa olla kahviloita tai ravintoloita - aika pitkälle pärjäisi tekemällä itse veneessä vai aamu- ja iltapalat ja syömällä muuten ulkona. Ei nyt tietysti edullisin tapa syödä... Toisaalta mieluummin tuemme pieniä satamayrittäjiä, joiden kausi on kuitenkin lyhyt, kuin jotain isompia ravintoloita. Tällä kertaa emme tarttuneet ravintolan tarjoukseen, vaan söimme paatin antimia. Tomaatit ja kurkku säilyvät pilssissä aika hyvin, kun ei ole ollut hirveää hellettä, ja salaatti pysyy ruukussaan ikkunalla aika pitkään hyvänä. Niiden kestokykyä ei kuitenkaan voi koetella liikaa.

Ennen ruokaa kävimme tutustumassa Rödhamnin museoon eli radiomajakan laitteistoon. Se oli jännä ja kiinnostava paikka edelleen. Radiomajakan lisäksi museossa kerrottiin kuvallisesti elämästä Rödhamnissa ja lähiympäristössä. Vedet ovat karikkoisia, haaksirikkoja on tapahtunut paljon eli majakka on ollut hyvin tärkeä merenkululle.

Syötyämme Turkka kävi rannassa tiskaamassa astiat. Tänne oli rakennettu rantaan sekä suihkut että tiskauspaikka. Suihkuja oli ilmeisesti kolme niin miehille kuin naisillekin. Vesi lämmitetään auringon avulla. Sähköä laitureilla ei ole kuin ihan rantalaiturin päässä, lähellä huoltorakennusta. Sähkötolpat ovat ihan uusia, ja niitä on kolme.

Huomenna saa uutta maitoa Maarianhaminasta, joten tuhosimme maidot jääkaapista iltapalapannariksi. Sen syötyämme aloimme laittaa pressuja paikalleen. Silloin perästä kuului huhuilua: Jollalla souteleva vanhempi mies kyseli, onko tämä Lohi? Tosin hän äänsi sen lähinnä [luu'i], joten emme ensin tajunneet, mitä hän tarkoitti, ja sanoimme, ettei täällä ole ketään Louieta... Ruotsalaismies oli ankkurissa sataman edustalla. Hän oli huomannut heti kun me tulimme, että tuo on varmaan Lohi - hänellä oli myös sellainen (tai loppujen lopuksi ehkä vielä vanhempi malli eli Joe). Turkka jutteli hänen kanssaan vähän aikaa, ja kutsui sitten veneeseenkin katsomaan. Hän oli omaan veneeseensä asentanut hiljattain keulapotkurin ja kehui sitä kovasti. Hän sanoi seilaavansa pääasiassa yksin, joten helpompi manöveeraus on tärkeää. Ihan hauska, että tuli tervehtimään.

Timon ja Villen mentyä nukkumaan käytiin vielä vähän kävelemässä kallioilla, Taas tosi kaunis ilta.

Ruotsalainen Lohi (tai Joe?) ankkurissa