Miss Elainen lokikirja: Katanpää

Kaunis, aurinkoinen sunnuntaiaamu. Emme laittaneet kelloa soimaan, ja nousimme ylös vasta puoli yhdeksän maissa. Kävimme aamupäivällä vielä kiertämässä poikien kanssa pirunpellon polun ja katsomassa yhtä tykkiä, jota emme eilen ensimmäisellä kierroksella huomanneet. Se oli jännästi vähän yksinään pikkupatterin ulkopuolella. Katsastimme myös taidenäyttelyn, jossa oli Merja Siekkisen (=saaren yrittäjän) ja Heta Ravolainen-Rinteen töitä. Merja Siekkisen akvarelleissa oli muutama mielestäni aika hyvä, ja näköjään joku muukin oli ollut samaa mieltä, sillä juuri ne olivat menneet kaupaksi.

Katselimme rakennuksia päivänvalossa vähän tarkemmin kuin eilen. Monet vanhat puutalot alkavat olla aika kamalassa kunnossa. Katanpää on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi kohteeksi, mutta rakennukset ja rakennelmat näyttävät rapistuvan korjauskelvottomiksi. Puolustusvoimien sanotaan tehneen alueella mittavia kunnostustöitä 1980-luvulla, mutta sen jälkeen on ilmeisesti tapahtunut kovin vähän. Turun Sanomien artikkeli vuodelta 2016 puhuu "valtion strategisesta kulttuurihistoriallisesta kiinteistövarallisuudesta" (TS Katanpää-artikkeli 2016). Yritystoiminnassa vuokraajan käytössä olevia taloja on kunnostettu, mutta muuten valtion kiinteistövarallisuuden hoito ei oikein vakuuta.

Rannan kahvila tarjosi saarella leivottuja korvapuusteja kahvin kanssa. Pojat söivät jäätelötuutit. Sieltä olisi saanut myös kalakeittoa lounaaksi tai erilaisia voileipiä. Ville tykkäsi kahvilan leikkipaikasta, jossa oli taas vähän erilainen vene leikittäväksi. Kahvilasta olisi saanut myös tilata aamiaisen seuraavaksii aamuksi.

Otimme puomipeitteen pois jo rannassa ja laitoimme purjeet valmiiksi nostamista varten. Uudestakaupungista viikonloppuisin ajava kaljaasi Olga lähestyi rantaa juuri samaan aikaan, kun olimme lähdössä. Laskimme vähän väärin ehtivämme nostamaan purjeet ennen sen tuloa, ja jouduimme ajamaan ylimääräisen kierroksen ennen nostamista. Ison nostaminen ei sen jälkeenkään mennyt ihan putkeen: Tuuli pyöri rannassa, ja oli vaikea pitää keula tuulessa (vikaa saattoi olla myös tuulimittarissa, koska havaittiin myöhemmin, että se näytti tuulen suuntaa reilusti väärin). Vika korjautui mystisesti itsekseen - pitää kuitenkin tarkistaa johtimien liitokset. Vielä ylimääräinen kierros, ja saatiin purje ylös. Sitten vaan keula kohti Uuttakaupunkia.

Heti Katanpäästä lähdettyämme näimme merivartioston harjoittelevan helikopterista veneeseen ja takaisin siirtymistä. Oli aika villin näköistä, kun mies keikkui vaijeria myöten helikopterista kovaa vauhtia ajavaan veneeseen.

Tuuli oli kohtuullisen kovaa, etelän ja lounaan välistä vähän yli 10 m/s, ja aallokkoakin oli vähän. Ajoimme melkein koko matkan pelkällä isolla. Keulapurje oli ulkona vain tuulen ollessa hetken aikaa enemmän sivusta väylään nähden - tuulen ollessa aika myötäistä se vain läpsyi ja vedimme sen sisään. Ajoimme rantaan Pakkahuoneen eteen, samoille kohdille kuin kaksi vuotta sittenkin. Tuffa pyöräili rantaan melkein heti saatuamme köydet kiinni. Kuittasimme itsemme sisään Pakkahuoneen puodissa, laitoimme veneessä paikat siistiksi ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa.

Kävelimme Kaupunginlahden toiselle rannalle, jossa on useampikin ravintola vanhoissa rantamakasiineissa. Päädyimme Bistro Bay'hin, joka tarjoili rennohkoa menuta: Hampurilaisia, pizzaa, salaattia... Tuffa, Timo ja Ville söivät hampurilaiset, Turkka lohipizzaa (kun ankka oli jo syöty) ja minä kanttarelli-pekonipizzaa (joka oli tosi hyvää). Kesän ekat kanttarellit tänä vuonna pizzan päällä.

Ruoan jälkeen hyödynsimme Tuffaa ja pakettaria ja kävimme Lidlissä ostamassa monta tölkkiä omenamehua ja vähän muutakin tavaraa. Lidl on jonkn verran kaupungin ulkopuolella, joten oli kätevää saada ostokset suoraan rantaan. Kauppareissun jälkeen nautittiin jälkiruoka paatilla: kahvia ja päivän toiset, nyt Tuffan tuomat, korvapuustit. Sen jälkeen Tuffa lähti ajelemaan Kellahdelle.

Ville vinkui Leijonapuistoon menemistä jo heti ravintolan jälkeen. Oikeastaan ajattelimme leikkipuiston olevan vasta huomisen ohjelmassa, mutta iltalenkki tuntui toisaalta hyvältä idealta. Niinpä tassutimme vielä Leijonapuistoon ja takaisin. Kaupunginlahden rantaa on sitten viime näkemän uudistettu ja siistitty. Kivetys on hieno, ja lisäksi rantaan on tullut lisää Uudenkaupungin ja Vakka-Suomen historiasta kertovia tauluja. Niissä riittää lukemista vielä huomisellekin.