Olimme jo heti kahdeksan jälkeen Turun torilla ostoksilla, mutta kohtuullisen aikaisesta aamusta huolimatta sekalaisiin hommiin ja lähtövalmisteluihin meni niin paljon aikaa, että pääsimme kohti Airistoa vasta noin 14.30. No, torilta ostettiin vadelmia pakkaseen eilen omalta tontilta poimittujen mustikoiden seuraksi eli ei turha reissu. Lisäksi posti ehti tulla ennen lähtöämme, joten Timo sai kuoret melko uuden puhelimensa suojaksi - ei huono sekään. Lähtö ajoittui "hienosti" sadekuuroon, vettä tuli hetken aikaa ihan kunnolla. No, tulipa laitettua sadevaatteet heti päälle, ja niiden kanssa pärjää kyllä aika hyvin.
Olimme päättäneet suunnata Houtskäriin päin. Kun lähtö oli vähän myöhäinen, aloimme miettiä vaihtoehtoja ennen Näsbytä. Partiolaisten satamakirjasta tuli vastaan Åvensor eli Ahvensaari. Se kuulosti kiinnostavalta paikalta. Tuuli oli taas kerran meille ihan vastaista ja aika heikkoa, eikä hermo (tai aika) riittänyt kryssimiseen eli ajoimme koneella koko matkan. Sää kirkastui aika nopeasti, eikä vettä saatu enää toista kertaa. Merellä paistaa aina, tai ainakin melkein.
Matkalla keitettiin poikkeuksellisesti teetä, eikä kahvia. Jotenkin viileähkö sää sai haluamaan teetä. Pojat viihtyivät suureksi osaksi sisätiloissa lukien. Säännöksi on muodostunut, että keulahytissä ei maata ja lueta (koska sen jälkeen peitot ja lakanat ovat hiekassa, jossakin muissa murusissa ja sekaisin). Niinpä nytkin komensin jossakin kohtaa poikia pois keulasta, kun näin oven olevan kiinni. Timo vastasi, että eivät he pääse: Ville oli käyttänyt nippusiteitä, ja kiinnittänyt vessan ovenkahvan pitkällä nippusiteellä niin, että ovea ei saanut auki... Silloin vielä satoi, joten Timo ei oikein viitsinyt paeta keulan kattoluukunkaan kautta. Nippusiteiden käyttö on kielletty ennenkin, mutta näköjään ne täytyy laittaa jonnekin piiloon, jotta Ville ei käytä niihin luovuuttaan. Ovi aukeni sen verran, että saksilla sai leikattua siteen poikki ja vapautettua vangit.
Rantauduimme Åvensoriin, suomeksi siis Ahvensaareen kahdeksalta illalla. Lahden itärannalla Kirmon niemessä, lähellä vanhaa kalkinpolttouunia, oli kaksi moottorivenettä. Me ajoimme hiukan pidemmälle lahteen, ja saimme Miss Elainen nätisti kivikkoiseen, mutta syvään poukamaan. Oli hyvä, että oli valmiiksi saappaat jalassa, sillä rantautuessa olisi kyllä muuten kengät kastuneet. Rannassa oli muutama pihlaja, johon keulaköyden sai kiinni. Tässä olisi ollut myös käyttöä pitkille keulatikkaille, jotka jätettiin tänä vuonna kotiin. Ne ovat olleet mukana monta vuotta, eikä niitä ole oikein koskaan tarvittu... No, lyhyemmilläkin pärjäsi. Retkikirves tai joku pieni saha olisi myös ollut hyvä - pihlajan oksat meinasivat olla kulkutiellä, ja niitä oli vähän hankala katkoa puukolla. Täytyy taas täydentää varustusta.
Kävimme hiukan ihmettelemässä rantaa ja vanhaa louhosta. Kaikki olivat sen verran väsyneitä, että emme tehneet kovin pitkää saarikierrosta illalla. Louhosalue on osin aidattu ja periaatteessa sinne ei ole tarkoitus mennä, mutta joku oli leikannut aitaan portin viereen ison reiän - joten olihan siellä pakko käydä vähän nuuskimassa poikien mentyä nukkumaan. Ihan jännä paikka. Huomenna teemme laajemman saarikierroksen, ja kyllä pojatkin aidan toiselle puolelle saavat kurkistaa.
Enemmän Ahvensaaresta löytyy esimerkiksi näiden linkkien takaa:
https://venelehti.fi/veneilijan-luontokohde-ahvensaaren-kaivosjarvi-kalkkilaivan-kapteenin-vesilla/
https://saaripalsta.blogspot.com/2011/02/ahvensaaren-kaivoksilla.html
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5186
Saaresta on siis louhittu kalkkikiveä jo 1800-luvulla. Tehdas oli aikanaan osa Paraisten kalkkivuorta, sittemmin Partekia ja nykyään Nordkalkia. Ahvensaaressa toiminta on loppunut 1960-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti