Maarianhaminassa

Ville kävi Ahvenanmaalla jo ennen tätä venereissua Metsänkävijöiden AhveNalle-leirillä. Heidän oli tarkoitus käydä myös Merimuseossa ja Pommernissa, mutta aikataulu petti, eikä niihin ehditty lainkaan. Villeä harmitti se tosi paljon - muuten leiri oli kyllä tosi kiva, ja paljon muuta ehdittiin nähdä, mm. Bomarsundin linnoitus, Getan luontopolku ja Eckerön eläinsafari. No, tämän(kin) vuoksi päädyttiin tulemaan Maarianhaminaan. Pommernissa käytiin viime kesänä, sinne ei nyt menty, sillä ei se kuitenkaan olisi ollut samaa kuin laivassa sudarikaverien kanssa. Sen sijaan kierreltiin kaupungilla, käytiin minigolfaamassa ja uimassa.

Ensimmäinen ostoskohde oli MegaSport, sillä Timo tarvitsi uudet uikkarit. Mariebadiin ei olisi asiaa uimashortseissa. Siistit Adidakset löytyivät helposti. Eva löysi itselleen shortsihameen, joka pitkällisen harkinnan jälkeen tuli hankittua. 

Torggatanin tapahtuma-aukion viereen oli ilmestynyt uusi leikkipuisto, jossa oli hieno kiipeilytorni liukuineen...

... sekä useampikin tramppa.

Eilisen illan kävelylenkillä kiersimme Wemarin-venekaupan ikkunan ohi ja huomasimme samalla kadulla kirjakaupan. Se on seinässä olevan kyltin mukaan ollut siinä jo vuodesta 1947, mutta meille se oli uusi - aikaisemmin on käyty Torggatanin kirjakaupassa. No, nyt poikettiin Lisco-kirjakauppaan. Se oli yhtä iso ja kattava kuin Mariehamns Bokhandel Torggatanilla. Aika jännää, että Maarianhaminan kokoinen kaupunki elättää kaksi yksityistä kirjakauppaa! Turussa on sentään vielä Kansallinen kirjakauppa, mutta Uudenkaupungin 1800-luvulta saakka toiminut Kirja-Vakka lopetti tänä vuonna, eikä Porissakaan ole enää kuin Suomalainen eli ketjukauppa.  Pitääkö tästä vetää jotain johtopäätöksiä kielestä ja sivistyneisyydestä... (12.8.24 toim. huom: Ukin Kirja-Vakka jatkaa, paikalliset yrittäjät perustivat uuden yhtiön, joka jatkaa kirjakauppatoimintaa!)

Wemarinissa käytiin myös, ja ostettiin pari sakkelia. Timo pudotti genaakkeria pois otettaessa sakkelin mereen: se oli jäänyt vahingossa auki. Veneessä oli kyllä korvaava, mutta ei ihan yhtä hyvä, joten ostettiin pari uutta sakkelia varastoon. Niitäkin saa muutama olla varalla.

Mathishallenin alla on Mariehamnsmuseet, Maarianhaminan kaupunginmuseo, jossa on esillä kaupungin pienoismalli 1920-luvulta. Se on hienosti ja tarkasti tehty, ja työn ovat tehneet ahvenanmaalaiset eläkeläiset, jotka vuodesta 1987 ovat rakentaneet mallia pikku hiljaa koko ajan laajemmaksi. 2014 pienoismalli lahjoitettiin Anders Wiklöfille, joka järjesti sille pysyvät näyttelytilat Mathishallenin alakerrasta. Tilakin oli tavallaan mielenkiintoinen, olisikohan se joskus ollut jonkun pankin kokoustila. Museo oli ilmainen eli sinne voi helposti poiketa joskus toisenkin kerran. Se on auki vain muutaman tunnin päivässä eli kauppareissu pitää ajoittaa sopivasti. Kauppaneuvos Wiklöf on kyllä tosi oleellinen Maarianhaminan ja Ahvenanmaan kannalta, niin monessa hänen rahansa ovat jonkin yhteisen hyvän takana.

Museossa myös näytettiin ja selitettiin, millä tekniikoilla pienoismalleja on tehty.

Museosta jatkoimme ruokaostoksille yläkertaan, ja siitä sitten reppuinemme ja kasseinemme takaisin veneelle. Lounasaika ei onneksi ehtinyt livahtaa ohi, ja ehdimme mukavasti syömään ÅSS:n terassille. Tiistain kohdalla lounaslistassa oli leike barbeque-kastikkeella ja ranskalaisilla. Ruoka oli hyvää ja sataman maisema vielä parempi.

Pääruoan lisäksi annokseen kuului salaattipöytä ja tosi hyvää patonkia!

Kävimme vielä veneellä pakkaamassa uimakamat reppuun. Kävelimme ensin itäsataman viereen pelaamaan minigolfia Äventyrsgolfin radalle. Rata oli monipuolinen ja kiva, ei liian mahdoton. Turkka voitti, niin kuin on tainnut useimmmin käydä. Aika kuuma oli, jotain juomista olisi voinut nauttia jo pelin ohessa. Poikkesimme limsalle Club Marinin terassille matkalla poikien suosikkikohteeseen Mariebadiin.

Timo tähtää. Ville sai pallon lyötyä myös aidan taakse, mutta onneksi pienenä pääsi sopivasta kohdasta luikertelemaan aidan ali sen hakemaan.

Parilla radalla oli myös vesiesteitä.

Mariebad oli sekin ennallaan. Uitiin, laskettiin liukua ja touhuttin vesilelujen kanssa. Kylpylä-uimahallissa oli hyvin tilaa. Parin tunnin uinnin jälkeen oltiin puhtaita ja valmiita palaamaan paatille iltapalalle. Päivällä ostetut mansikat maistuivat! 

Pojat menivät nukkumaan, mutta Turkka ja Eva lähtivät vielä iltalenkille satamaan. Kävelimme laivastakin metsän ja kallion reunassa näkyvää polkua ja puista lankonkia pitkin uudelle asuntoalueelle. Polku olisi jatkunut kalasatamaan asti, mutta ihan sinne asti emme jaksaneet, kun uni alkoi painaa meidänkin käpäliä.

Silja Serenade kävi kääntymässä rannassa.

Lenkillä tuli vastaan kaikkiaan neljä kissaa! Tässä niistä ensimmäinen. Se antoi silittää itseään, samoin viimeinen, ihan sataman lähellä tavattu iso keltainen kissa.

Silja Serenade

Kissa hyppäsi syliin rapsutettavaksi!