Aamupalan jälkeen pojat pumppasivat kumiveneen keulakannella. Ensin he soutelivat lahdella, mutta sitten laitettiin moottorikin paikoilleen. Satamaisäntä Markku oli laiturilla samaan aikaan huoltoreissullaan, kun Timo nyppi moottorin käymään. Pojat ottivat pyyhkeet ja uikkarit kassiin ja lähtivät pöristelemään kohti uimarantaa. Eva ja Turkka ajoivat sinne pyörillä. Rannassa oli edelleen pyöriä ilmaiseksi käytettävissä, niitä tuntui olevan enemmänkin kuin viime vuonna.
Uimarannalla oli rauhallista. Vain yksi pikkulapsiperhe oli paikalla. Ville rakensi hiekasta kivelle linnoitusta. Vanhempi lapsista, tyttö, katseli uteliaana Villen puuhia ja uskaltautui aina hiukan lähemmäs katsomaan kastelukannuineen. Tyttö oli selvästi Villeä nuorempi, eikä yhteinen leikki oikein onnistunut, kun yhteistä kieltä ei ollut. Ville sanoi, että "se sanoi jotakin flippa...", ja sitten selvisi, että tyttö oli Filippa, ja pikkuveljensä Niklas. Vesi tuntui kahlatessa jo aika lämpöiseltä, ja sekä Ville että Timo uivat hiukan.
Veneellä tehtiin helppo lounas: tonnikalatortilloja. Ranta alkoi olla aika tyhjä, vain yksi moottorivene oli vielä meidän lisäksi jäljellä. Olimme jo melkein lähtöpuuhissa, kun isohko purkkari lähestyi, ja Turkka meni vastaan. Venettä ajoikin Turkan tuttu, samalla luokalla lukiossa ja kauppakorkeakoulun kurssilla ollut Pekka. Juteltiin hetki hänen kanssaan, muun muassa koirista. Heillä oli paatissa kaksi isoa koiraa. Joskus hänellä oli ollut koira, joka osasi kakkiakin paatista... Kultainen noutaja oli kuulemma hänen fiksuin koiransa: perso nakeille, niin oppi temppuja. Lähdettiin Enklingestä 15.45.
Ajelimme koneella lyhyen matkan Seglingeen, ja rantauduimme 17.10. Useampi poiju oli vapaana. Eva ja Turkka lähtivät kiertämään saaren luontopolkua. Timo ja Ville jäivät puuhailemaan rantaan ja veneelle.
Luontopolku oli aika pitkä, 7-8 km. Seglingen kaupan ohi käveltiin sepän pajalle, ja sieltä sitten valkoisin kivin tai kepein merkittyä polkua rantaan hiidenkirnuille ja sieltä sekalaisia kallioita (ja pusikkoja) kiertäen takaisin. Polku oli ihan kiva kävellä, korkeusvaihteluita oli paljon. Hyttysiä oli paikoin HYVIN runsaslukuisesti. Erityisesti matalissa pusikkopaikoissa sai todella pitää vauhtia, ettei tullut kokonaan syödyksi. Askelia tuli yli 15 000 eli ihan hyvä iltalenkki. Harmitti, kun ei tullut laitettua sportstrackeria päälle, olisi nähnyt kävelemänsä reitin kartalla.
 |
| Luontopolun kartta. Puhelimesta käytin Pokemon-sovelluksen karttaa, sillä reitin varrella oli myös pari Pokestoppia. Normaalissa peruskartassa reitti ei näkynyt :) |
 |
| Jokaisella talolla oli aiemmin oma mylly. |
 |
| Yksi jättegryta oli aika syvä |
 |
| Reitti oli merkitty valkoisin kepein, kivin tai lokein. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti