Korsholm - Heisala, Kärrvik 27 nm

Heräsimme seitsemän jälkeen. Ankkuri piti hyvin. Tuuli meni mailleen pian sen jälkeen, kun illalla tulimme, joten hiukan myöhemmin (ja paremmalla lähestymiskulmalla) olisi todennäköisesti saanut keulan rantaan. Olisi ehkä kannattanut vielä illalla yrittää uudelleen.

Aamuksi oli luvattu sadetta, mutta sadealue meni jostakin ohi. Pilvistä oli kyllä. Syötiin aamupalasämpylät ja juotiin aamukahvit ankkurissa. Lähdimme liikkeelle 8.30. Kun keli näytti kelvolliselta, päätimme suunnata vielä Heisalaan katsomaan Turun Navigaatioseuran satamapaikkaa. 

Korsholmin ankkuripaikan sisäänajo. Toiselta puolelta saarta pääsee myös, mutta siellä on joku kivi varottavana.

Joutsenia oli melkein 50. Ne olivat ihan väylällä, ja uivat sitten Korppoon rantaan.

Yhteysalus ajaa sisään Korppoon Galtbyhyn.

Nostimme purjeet Wattkastin pohjoispuolella. Timo nosti isopurjeen ekaa kertaa. Hyvin sujui. Vähän kävin auttamassa nostimen kanssa, koska vinssi ei lukitu, vaan toisella kädellä pitää pitää kiinni nostinköydestä ja toisella vinssata, joka on kohtuullisen raskasta. Voisi miettiä maston vinssien vaihtoa... Timo on tänä kesänä ottanut kiinni useimmat poijut, ajanut paljon - myös rantaan tai peruuttanut rannasta, ja nyt sitten nostanut purjeita. Voimaakin 11-vuotiaalla alkaa jo olla, eron viime kesään huomaa selvästi.

Olimme Nauvon kohdalla 11.30. Siellä käytiin jotain laser-jollien kisaa, ja veneiden kilparata oli vedetty ihan väylän yli. Jouduimme tekemään pari ylimääräistä vendaa, jotta pääsimme suuremmin häiritsemättä läpi. Jollia oli paljon. Minusta kilpailualue oli rajattu vähän hassusti, kai osan väylää olisi voinut jättää radan ulkopuolelle.

Laser-jollia Nauvon edustalla

Laskimme purjeet Nauvon lossien luona 13.00, ja ajoimme loppumatkan koneella. Olimme kiinni Heisalan Kärrvikin rannassa 14.15. Ketään muuta paikalla ei ollut. Rannassa oli neljä poijua. Ne olivat tosi kaukana laiturista, meidän 25 metrinen poijuköytemme riitti juuri ja juuri, varaa ei jäänyt kuin pari metriä. Rannassa oli puolikuun muotoinen laituri kiinni kalliossa. Kiinnityslenkit olivat kalliossa laiturin takana. Veneeseen jäi siis hyvin pitkät käydet keulaan ja pitkä poijuköysi - ei kaikkein vakain kiinnitys. Tuuli yltyi myöhemmin iltapäivällä tai alkuillasta, ja jouduimme sekä kiristämään poijua että lisäämään sivulle parikin köyttä pitämään paattia irti laiturista. Tuuli oli lounaassa, ja puhalsi takaa ja sivusta päin Miss Elainea. Paraisten Fagerholmin rannikkoasemalla tuuli kävi 10 m/s:ssa (puuskat 14 m/s), ja se sopi rantaan yllättävän hyvin. Mietimme jo pois lähtemistäkin, mutta ennuste sanoi tuulen tyyntyvän illalla / yöksi, joten päätimme uskoa siihen ja jäädä.

Pitkät köydet sivusta, kiertäen kylttitolpan, pitivät Miss Elainen suoremmassa linjassa ja irti laiturista, kun tuuli painoi.

Saunamökki eli sauna, pesutila ja tupa

Kiva uimalaituri

Kiipesimme laiturin vieressä olevalle kalliolle. Siellä on Navigaatioseuran lipputanko, mutta viiriä tai lippua tangossa ei ollut. Ylhäältä oli hieno näkymä väylälle.

Kahdeksan jälkeen tuuli tyyntyikin, ja pääsimme kaikki saunaan. Sauna oli ihan kiva, kunhan sen sai lämmityskuntoon. Puita oli vähän, eivätkä ne olleet kovin hyvälaatuisia. Lisäksi pöllit piti ensin kärrätä hakkuupaikalle, sahata klapin mittaiseksi, ja hakata klapeiksi. Sahaamisen voisi kyllä hoitaa valmiiksi moottorisahalla, rungon sahaaminen käsisahalla ei oikein tuntunut fiksulta. Klapeiksi hakkaamisen luulisi riittävän. Onneksi vajassa oli sentään pari kunnollista halkosahaa ja Fiskarsin kirvestä.

Saunassa kysyimme pojilta, mikä oli reissussa parasta ja mitä olisi voitu jättää väliin. Kumpikin nosti parhaana esiin Örön "koska siellä oli tykkejä ja pääsi tykin sisälle". Mitään ei pidetty sellaisena, että se olisi pitänyt jättää väliin. Pohjoiseen olisi haluttu, Uusikaupunki on nyt tältä kesältä käymättä. Pohjoiseen olisin itsekin halunnut, ainakin Kuuskajaskariin asti. Se jäi nyt väliin, kun mentiin Timon Linnanmäkireissun takia Hankoon. Kaikkea ei vaan ehdi yhdessä kesässä.

Saunan edessä oli toimiva uimalaituri. Eva ja Ville kävivät uimassa, Timon ja Turkan mielestä vesi oli kylmää (no ei ollut).

Ville halusi, että pelattaisiin Trivial Pursuitia. Meillä on paatissa vanha matkaversio, josta voi "arpoa" kysyttävän kysymyksen värin. Ville on hoitanut arpomisen, ja me muut yrittäneet vastailla kysymyksiin. Otettiin siis iltapalaa: Tuc-keksejä, nektariineja ja brie-juustoa ja pelattiin muutama kierros. Turkka taisi voittaa, pisteitä ei oikein kunnolla jaksettu laskea. 

Nyt on illalla jo ihan kunnolla pimeää. Elokuu.

Kun ei päästy laivalle, käytiin Maarianhaminan Alkossa. Sieltä löytyi "pyöräilevää karhua" rose-viininä. Ei hassumpaa sekään. Hyvälle retkelle!