Miss Elainen lokikirja: Heisala, Kärrvik

Viimeinen aamu paatissa tällä retkellä. Pojat odottavat kotiin menemistä, haluavat nähdä kavereitaan ja lelujaan. Itse jatkaisin vielä mielelläni kesäkuplaa, mutta ei auta, illat pimenevät ja syksy tulee. Katson kännykästä ensimmäisenä Säätiedotuksen merenkulkijoille. Kohta sille rutiinille ei ole tarvetta. Ennuste on meille kohtuullisen hyvä, pääsemme purjeilla Airistolle. Olisin halunnut välttää Airiston seilaamisen, ja lähestyä Turkua mieluummin Merimaskun kautta (jolloin ei tarvitsisi ajaa viimeistä pätkää katsellen Naantalin savupiippuja ja Pernon nostureita). Ei auta, nyt ollaan Heisalassa, ja saadaan ajaa melkein samaa reittiä kotiin kuin Meriseuran Aspholmistakin, jonne on usein lopetettu purjehdusreissut.

Keitän aamukahvin. Kaasuhella ja pannukahvi tuoksuvat kesältä. En yhtään kaipaa kahvinkeitintä. Ehkä minun pitää alkaa keittää kotonakin pannukahvia, auttaisikohan se syksyahdistukseen? Miss Elainen salonki on ahdas ja kodikas. Ehkä meillä on kotona liikaa tilaa. Olen kuvitellut tilan olevan hyvä juttu, mutta ehkä se ei olekaan. Se mahdollistaa kaikenlaisen turhan säilyttämisen. Miss Elainessa on hyvin vähän turhaa tavaraa, niitä on karsittu systemaattisesti pois. Tavaroilla on omat paikkansa ja tarkoituksensa. Olisiko fiksumpaa puhdistaa kuonaa kotonakin, pärjätä pienemmissä neliöissä? En ole katsonut televisiota tai mitään ohjelmia netistä koko kesänä. Miksi meillä on televisio? Pojatkaan eivät tunnu sitä paatissa kaipaavan (tai sitten sen puute on yksi syy, miksi he ovat valmiita menemään kotiin). No, kotona on oma vessa, ei tarvitse kävellä rantavessaan, ehkä jonottaakin, olla hyttysten syötävänä puuceessa. Eikä tarvitse murehtia jätehuollosta, kakki menee menojaan, eikä sitä tarvitse imeä septistä eteenpäin. Paatin vessa ei ole nyt haissut, kun olemme pitäneet siitä parempaa huolta ja laittaneet säännöllisesti puhdstustabletin. Kävelen puuceehen, vien sinne lahjoituksena pari rullaa paperia. Kun kesä loppuu, täytyy yrittää iloita pienistä asioista. Juuri nyt en keksi syksyssä oikein muuta kesää parempaa kuin oman vessan. No, omassa saunassa ja suihkussakin on puolensa.

Turkka lähtee siivoamaan saunan. Ehdotan Villelle onkimista, sillä eilen illallakin veneen vieressä hyppi kaloja. Motomadot ovat kestäneet pilssissä hyvin, ja ovat valmiina palvelukseen (tai pakotettuja siihen, eivät ne nyt kovin vapaaehtoisesti koukkuun mene). Paikalla on ahvenia! Ville saa heti yhden pienen, jonka päästämme takaisin. Käskemme sen kertoa isoveljelle, että täällä on tarjolla maukkaita matoja. Valitettavasti seuraava ahven on vielä pienempi, mutta se on nielaissut koukun niin syvälle, että se on pakko tappaa. Jätämme sen linnunruoaksi. Koho on jatkuvasti pinnan alla. Yksi iso ahven pääsee harmillisesti karkuun, mutta toisen Ville saa! Sen laitamme ämpäriin uiskentelemaan, josko sille saataisi kaveri, niin voisi oikein peratakin ne. Saammekin pari kaveria, Ville yhden ja Timo toisen. Ne ovat vähän pienempiä, mutta vaivanarvoisia kuitenkin. Pääsen siis pitkästä aikaa perkaamaan kalaa. Suomustan ahvenet ja siivoan sisämykset, sitten ne pääsevät jääkaappiin. Täytyy lisätä veneen varustukseen kalapiikki, se helpottaisi suomustamista.

Ylpeä kalastaja ahvenineen

Turkka kävi myös kalliolla ja otti maisemasta panoraaman.

Köysivirityksiä rannassa - sivuun menevät köydet olivat eilen illalla kovasti tarpeen.

Sääennuste lupasi kovenevaa tuulta iltapäiväksi, illalla tuuli voisi olla luoteesta jo navakkaa tai kovaa. Lähdimme liikkeelle 11.50, ja toivoimme ehtivämme Lauttarantaan ennen kuin tuuli yltyy turhan kovaksi. Otimme puomipeitteen pois ja laitoimme nostimet ja skuutit valmiiksi jo rannassa.

Nostimme purjeet 12.15. Timo nosti taas isopurjeen. Olin vähän avustamassa ratsastajia maston koloon, ja pitämässä nostinköydestä kiinni, kun Timo vinssasi. Vähän edellämme ajanut Targa nosti myös purjeet. Ajoimme sen kanssa Nauvon losseille päin melkein samaa vauhtia, mutta ennen losseja pääsimme ohi! Sen isopurje oli aika ryppyinen, olisiko ollut ulkomaista tekoa. Tuuli pyöri lounaan ja etelän välillä, ja oli 5-6 m/s, välissä vähemmänkin. Pääsimme etenemään kohtuullisesti, mutta Satavan reunalla tuuli katosi kokonaan - se ennusteen iltapäivällä kovenevasta tuulesta. Oli aika leppoisaa, keitimme kahvitkin noin klo 13. Laskimme purjeet 15.40 Erikvallan nokan kohdalla.

Kaljaasi Inga-Lill tuli vastaan. Kyydissä oli iloisia partiolaisia.

Hiukan sadettakin saatiin, mutta melko vähän - tummia pilviä taivaalla kyllä oli.

Ajoimme ensin Meriseuran telakalle tyhjentämään septin. Pumppasimme sinne matkan aikana taas yhden puhdistustabletin, jotta putket pysyisivät kuosissa. Olimme kiinni Meriseuran laiturissa klo 17.00. Kävimme myös moikkaamassa Kakea, jonka GIF lasketaan huomenna veteen kello 9.00.

Kakkihommat hoidettuamme ajoimme Lauttarantaan, ja Turkka peruutti Miss Elainen omalle aisapaikalleen 17.45. Rantautuminen sujui hienosti. Eva meni keulaköyden kanssa aisalle, niin kuin tavallista, mutta nyt Ville oli myös hommassa mukana, ja otti heti keulaköyden takaisin paattin sitoen sen knaapiin, jolloin Eva ehti pitämään veneen reunaa aisalta, ja Timo sai rauhassa kiinnittää peräköydet. Vielä springi paikoilleen, ja Miss Elaine oli kotona.