Oli hyvä hellekesä, ja tuuli vei aina välissä oikeaankin suuntaan, kun vaan antoi viedä. Suomen saariston kauneutta, ei edes suuremmin sinilevää, ja vaikka Selkämerelle ei sitten päästy tai päädytty, niin muita uusia ja kivoja paikkoja tuli vastaan.
Yritin venereissussa tallentaa itselleni mielenmaisemia, joihin voin palata marraskuussa. Pystyn sulkemaan silmäni ja viemään itseni vaikka Örön rantaan, jossa ei kuulu kuin laineiden ääni. Tai Trunsön kallioille. Tai Raitakarin sammakkolammelle. Tai poikien kanssa ratsastamaan krokotiili-Genalla. En vaan tiedä, onko niitä tarpeeksi koko talveksi, sillä joudun käyttämään niitä jo nyt elokuussa palattuani hallituksen sekoilun, viranomaisten byrokratian, lehdistön klikkiuutisoinnin, some-idiotismin ja maskien mantereelle.
Päivät lyhenevät ja pimeys lisääntyy. Se on normaalia - onko mitään juuri mitään muuta normaalia odotettavissakaan? Talven lumisen valkeuden varaankaan ei voi laskea, koska ilmastonmuutos tuo liiankin polttavan helteen ja vie lumen - sanovat. Joulunodotuksestakin "uusi normaali" vie jotain pois - tuskin on joulujuhlia tai joulumarkkinoita odotettavissa. Tässä olen mielelläni väärässä.
Pahin "long Covid" -oire on yleinen suvaitsemattomuus ja kykenemättömyys rationaaliseen ajatteluun. Eikä se edes vaadi varsinaista tartuntaa, pitkä altistuminen riittää. Toinen merkittävä oire on lisääntyvä kyynisyys (josta minä kärsin), eikä kumpaankaan näytä auttavan edes rokotus. Harry Pottereissa mörkö häviää, kun sille nauraa. Ehkä pitää alkaa noitua "Naurretavus" sekä peilikuvalleen että kanssaihmisilleen.
Hallitustyössäkin "long Covid" näkyy. Halutaan saada aikaan 80-90 prosentin rokotekattavuus, mutta laitetaan järjetön määrä terveydenhuollon resursseja aivan turhaan ja työntekijöitäkin turhauttavaan jäljitystyöhön. Luvataan yhteiskunnan avaamista, kun rokotekattavuus on saavutettu, ja väitetään sen olevan mahdollista lokakuussa - aika vaikeaa on, vaikka miten laskisi. Jatkuvasti siirtyvä maali tuskin motivoi kovin hyvin. Valittu strategia tarkoittaa sitä, että mikään muu terveydenhuolto ei toimi. Hammashuollon jonot ovat valtaisat, terveyskeskukseen ei voi edes soittaa (no, yksityiselle pääsee, se tasa-arvosta...), akuutti hoito ja ensiapu vielä hoidetaan. Ja tähän sitten seuraavaksi sote, joka vie loputkin rahat maakuntahallintoon.
Pitäisi myös yrittää jättää lukematta suurin osa lehtien jutuista. Kunnollisia toimitettuja juttuja on todella vähän. Jätän lukematta kaikki HS:n tai muiden "Nyt XX kertoo, miten tuntuu, kun sairasti koronan/laihdutti 200 kg/oli nuorena koulukiusaaja/söi eilen hernekeittoa", enkä katso yhtään hallituksen, THL:n tai kaupungin tiedotustilaisuutta. On uskomatonta, että tartuntojen määrää pidetään edelleen ykkösuutisena suurin piirtein joka lehdessä. Kai tämä kaikki liittyy osaltaan someen - viestintää on paljon, mutta informatiivista, puolueetonta, ymmärrettävää, oikeisiin asioihin keskittyvää ja oikea-aikaista tosi vähän.
Somesekoilu näkyy joka elämän alueella, veneilyssäkin. Venereissun aikana emme juurikaan missään törmänneet epäystävälliseen tai epäasialliseen käytökseen, korkeintaan ehkä hieman tylyksi tulkittavaan - ja jokaisella on oikeus olla vähemmän sosiaalinen, sitä minä olen usein itsekin, Turkka on se avulias tyyppi. Sen sijaan netissä, esimerkiksi Facebookin ryhmissä, keskustelu on usein melko pöyristyttävää tai jopa pelottavaa. Osa sen sävystä selittynee erilaisilla trolleilla, joiden ainoa tarkoitus on vain kokeilla, millaisen keskusteluhärdellin joku provosoiva kommentti saa. Osa kuitenkin lienee tosissaan, tai ainakin sinnepäin, ja fanaattisuus on kohteesta tai aiheesta riippumatta pelottavaa.
Asioissa on usein monta puolta tai ne riippuvat erilaisista olosuhteista tai asioista. Kohteliaisuus ja muiden huomioon ottaminen ei kuitenkaan ole koskaan kyseenalaistettavissa. Ääripään heeboihin täytyy yrittää suhtautua vahvasti huumorilla, ronskillakin sellaisella. Osa keskusteluista pitäisi ehkä jättää kokonaan omaan arvoonsa, eikä nostaa esille edes tässä omassa pikku foorumissa, mutta toisaalta (sanoinko jo että olen kaksonen ja usein ajattelussani toisaalta ja sitten taas toisaalta -henkilö), ne ovat jääneet mieleen ja osin vaivaamaankin. Siksi kirjoitan niistä eräänlaisena ajankuvana - voi olla mielenkiintoista seurata, miten aiheet ja keskustelu kehittyy tulevina vuosina. Näistähän saisi aiheita vaikka kolumneihin tai ehkä ne olisivat hyvää taustamateriaalia Suomen omaan Solsidaniin.
- Purjeveneilijät eivät tervehdi moottoriveneilijöitä tai päinvastoin tai sitten kukaan ei tervehdi ketään: "Saaristomerellä saisi olla käsi pystyssä kaiken aikaa heinäkuussa" tai "En mä tervehdi naapureita rappukäytävässäkään, miksi tervehtisin vastaantulijaa? Ei meitä mikään yhdistä, vaikka molemmat liikutaankin veneellä"
Onneksi on sentään niitäkin, jotka toteavat "tervehtivänsä ja auttavansa kaikkia, olipa kyseessä saunalautta, kanootti, moottori- tai purjevene" - tämä lainaus Petri Hollménilta, joka myös kirjoittaa veneily- yms. blogia osoitteessa https://perjantaikokki.fi/.
Minusta käden nostaminen ei ole vaiva, sen on vanha kaunis tapa tervehtiä toista kulkijaa ja samalla kertoa, että kaikki on ok. Tervehtimättä jättäminen on noloa ja moukkamaista. Piste. Haa, tässä asiassa ei ole kuin yksi oikea mielipide. - Kryssiminen väylällä on törkeää vai kunnioitettavaa? Mielenkiintoisin näkemäni mielipide oli, että "väylilläluovijat ovat samanlaista saastaa kuin pedofiilit".
Vastatuuleen edetään kryssimällä, ja moottorilla kulkeva väistää purjeveneilijää, Meriteiden säännöt ovat tässä yksiselitteiset. Tässä on kuitenkin vahva toisaalta, sillä liikkuipa soutaen, purjeella tai moottorilla on otettava muu liikenne huomioon eli jos kyseessä on laivaväylä tai joku mahdoton kapeikko, ei pidä olla itsekkäästi muiden tiellä. Halveksuvat kommentit keppiveneilijöistä ja lakananheiluttajista ovat ikäviä, mutta ehkä ne ovat syntyneet syystä, sillä jonkun mielestä moottorilla kulkevan pitää väistää, vaikka se olisi ruotsinlaiva. Hohhoijaa. - Purjeet ylhäällä moottorilla ajaminen on yleistynyt, väittäisin - en sitten tiedä miksi? Ovatko purjehtijat niin laiskoja, että eivät viitsi laskea ja nostaa purjeita? Eikö siihen ole osaamista / miehistöä? Rullapurjeetkin ovat vielä yleistyneet. Sääntöjen mukaan koneella purjeet ylhäällä ajaessa pitää olla ylhäällä musta kartio, ja purjevenettä pitää väistämissäännöissä kohdella moottoriveneenä. No, kartioita näkee äärimmäisen harvoin. Purjeita ei myöskään käytetä tukipurjeena, vaan läpsytetään niillä melkein tyynessä tai heikossa tuulessa. Jotenkin ymmärrän ärtymyksen tämän käytöksen suhteen (törkeää kirjoittelua en).
- Mielipiteet satamaan mahtumisesta eroavat 180 astetta eli toisten mielestä "satama ei ole koskaan täynnä", sillä "aina voi tulla viereen", sillä niin "tehdään Ruotsissa ja Tanskassakin" tai vaihtoehtoisesti "yksi vene per poiju" ja "pitäisi olla vain aisapaikkoja, jolloin kaikilla on oma ruutu" tai "vapaalle paikalle autetaan, ei väliintunkevaa" tai "tasokkaassa satamassa on vain yksi vene per poiju".
Minusta tässä totuus on jossakin puolessa välissä, sillä joskus satama on täynnä. Poijut tai edes laituri eivät välttämättä kestä suuria veneitä kuin tietyn määrän, ainakaan kovassa tuulessa. Kaksi samalla poijussa pitäisi silti olla itsestäänselvyys, samoin keulaköysien siirtely tarpeen mukaan, ja yleensäkin paikan katsominen veneen ja tilanteen mukaan muut huomioiden. En ymmärrä, miksi pitää peruuttaa laituriin, jos on ahdasta, kun esimerkiksi laiturin päätyyn mahtuisi usein monta venettä, ellei joku tukkisi sitä peräpäällään. Joskus joku myös vie kylkiparkilla monta paikkaa, kun olisi fiksumpaa laskea ankkuri ja kiinnittää keula laituriin.
Pienelle veneelle, vaikka H-veneelle, satama ei ehkä ole koskaan täysi, mutta isojen pitää minusta olla varautuneita etsimään toisen paikan tai ankkuroitumaan joissakin tilanteissa.
Laiturissa olijoiden valmius muuttaa paikkaa / köysiä ei yleisesti ole kovin korkea. Monet häviävät sisätiloihin, eivätkä halua aktiivisesti auttaa tulijaa pääsemään johonkin väliin - toki poikkeuksia löytyy myös! Toisaalta myöhään satamaan tulija ei mielestäni voi vaatia siellä jo olevilta kohtuuttomia manöövereja. - Septitankin tyhjennyspaikat tai enemmänkin niiden toimimattomuus aiheutti kesällä paljon kommentteja. Suomessa tilanne on kuitenkin kohtuullisen hyvä, ja yleensä homma hoituu - kiitos Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja monen satamayrittäjän. Niiden tietysti pitäisi toimia, mutta kyllä veneilijäkin voisi hiukan ottaa vastuuta asiasta, ja käyttää niitä oikein.
Ja voisiko risteilylaivat laittaa maksamaan jonkun jätemaksun joka tapauksessa, käytti sitä tai ei - jos se olisi vielä parempi kannustin kuin se, että saa tyhjentää ilmaiseksi.
Jaaha, tulikohan siinä vuodatettua täksi kerraksi. Tässä näkee, millaista kuraa ja valitusta some sitten on pullollaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti