Muinaistulien yö Verkanilla (Turku - Verkan - Pikku-Nauvo - Turku 29 nm + 17 nm + 18 nm = 64 nm)

Kävimme perjantaiaamulla nopeasti paatilla laittamassa jääkaapin päälle ja akut latautumaan. Ville haettiin eskarista 12.30 ja Timo pääsi koulusta klo 13. Lasten näin hoidettua velvollisuutensa olimme valmiit lähtemään. Irrotimme köydet 14.20. Koillisenpuoleinen tuuli sopi Lauttarantaan aika hyvin. Oli silti helppo lähteä, kun ei tarvinnut peruutella. Timo ajoi ulos laiturista, ja Turkka ja Eva työnsivät aisalta, jotta keula oli helpompi kääntää ulos, kun laitureiden väli on vähän ahdas Miss Elainelle. Oli aika viileää. Kaikilla oli aluskerrastot tai verkkarit ulkohousujen alla, fleecet ja tuulitakit/purjehdustakit. Pipot ja hanskatkin olivat tarpeeseen.

Nostimme purjeet, tai oikeastaan ensin vain isopurjeen, Ison- ja Pikku-Pukin välissä 14.50. Tuuli oli niin myötäistä, että keulapurje oli Airistolla vain vähän aikaa käytössä. Se alkoi läpsyttää, ja vedimme sen sisään. Pelkällä isollakin kulki hyvin, 7-8 solmua. Välissä sivuaalto teki ajamisesta hiukan hankalaa, ja sai olla aika tarkkana, ettei tehnyt vahinkojiippiä. Oli kiva olla taas liikkeellä, vaikka keli ei kesäinen enää ollutkaan.

Meillä oli matkaeväänä taas "jääkaapinsiivouspannaria", johon upotin maidon- ja kermanloppujen lisäksi yhden "parasta ennen" olleen banaanin. 

Banaanipannarit melkein syöty.

Tässä vielä keula ylhäällä, mutta suurempi osa matkasta ajettiin pelkällä isolla.

Vanha ystävämme "hellou, hellou, Finnfellow" tuli vastaan.

Laskimme purjeen Galtbyn lossirannan jälkeen 19.15. Siitä ei ollutkaan kuin pieni luikaus kapeaa väylää Finnön ohi Verkanille. Ajoimme laiturin lahden- tai suojanpuolelle.poijuun noin 19.30. Käytiin maksamassa kahden yön satamamaksu (24,- x 2), ja aloin tehdä nopeaa pekonipastaa ruoaksi. Salaatinkastike unohtui kotiin. Onneksi salaatissa oli makeita kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä, niin ei kastikkeen puuttuminen juuri haitannut. Pasta olikin sitten parista nektariinista koostuvan jälkiruoan kanssa samalla sekä päivällinen että iltapala.

Lauantaiaamulla nukuttiin pitkään. Pojat katsoivat padista lasten piirrettyjä Areenasta. Ville sanoi viikonloppuretkeä mietittäessä ensin, ettei halua lähteä merelle. Syyksi selvisi, että "sitten ei saa katsoa telkkaria aamulla". Arkiaamuina telkkaria ei tietysti katsota, mutta viikonloppuisin pojilla on tapana mennä katsomaan lastenohjelmia telkkarista - yleensä he ovat siellä viimeistään 7.30 - ei ole ongelmaa herätä... No, totesimme, että se järjestyy padin avulla. Sen jälkeen Villekin oli täysin valmis retkeen (kunhan mennään Verkanille, jotta saa Merirosvon lihapullia).

No, Buffaloon halusivat kyllä muutkin. Varasimme varmuuden vuoksi pöydän neljäksi. Perjantai-illalla rannassa oli rauhallista eli laiturissa oli vain viisi purjevenettä ja kolme moottorivenettä, mutta lauantaina paikat alkoivat täyttyä. Illalla laituri oli aika lailla täynnä, ravintolan edessä taisi olla pari tyhjää poijua.

Päivällä ennen ravintolaan menemistä kävelimme Korppoon kirkolle ja kaupalle. Torillakin oli myyjiä. Kävimme hakemassa korvapuustit ja leipää Bagar Bengtiltä. Ostimme hänen perunalimppuaan kesällä Korpoströmin kaupasta. Samaa leipää ei nyt ollut tarjolla, mutta korvikset maistuivat kahvin kanssa paatilla. Korppoon kirkkokin olisi ollut auki, mutta ovessa sanottiin edellytettävän maskin käyttöä, joten jätimme se hartaammin maskeihin uskoville.

Motomadot eivät enää olleet matkassa (päästimme ne vapaaksi kotipihaan). Ostimme Korppoon kaupasta katkarapuja, jotta Ville pääsi onkimaan. Paatin ympärillä näkyi paljon pikkukaloja, ja isompiakin hyppi selvästi lähistöllä. Molemmat pojat alkoivat onkia paatista. Ensin näytti siltä. että pikkukalat vain syövät katkikset, eivätkä jää kiinni. Timo kyllästyi aika pian, mutta Ville jaksoi yrittää. Hän vaihtoi toiselle puolelle venettä, ja sai pienen ahvenen. Päästimme sen takaisin, mutta se antoi uskoa yrittämiseen. Hetken kuluttua koukussa olikin isompi ahven! Ville sai neljä jonkinmoista ahventa ennen kuin piti lähteä Buffaloon. Jätimme ahvenet uiskentelemaan ämpäriin. Se oli virhe, sillä ne kaikki olivat kuolleita palatessamme Buffalosta - vedessä ei tietysti ollut tarpeeksi happea. No, sitten perkasin niistä sisälmykset pois ja laitoin jääkaapin pakastelokeroon odottamaan jatkokäsittelyä.

Nähtiin parikin isoa etanaa tien vieressä, ja autettiinkin yksi yli tien, ettei se jäisi vaikka pyörän alle

.

Bagar Bengtin leipomo ja myymälä

Buffalo oli ennallaan - on se hyvä, kun jossakin on vielä jotain "vanhaa normaalia". Ruoka oli konstailemattoman hyvää ja palvelu ystävällistä. Buffaloon on aina kiva mennä, sinne on onnistuttu luomaan kotoisa ja kiva fiilis. Timo ja Eva söivät etanoita alkupalaksi. Pääruoaksi Turkka söi pihvin, Ville niitä tärkeitä Merirosvon lihapullia, Timo ribsejä ja Eva caesar-salaattia katkaravuilla. Jälkiruokalistalta Evaa ja Turkkaa houkutteli tyrni creme brulee ja Timo halusi omenapiirakkaa. Ville ei halunnut mitään jälkiruokaa, vaan meni ulos kiipeilemään Buffalon leikkipaikkaan.

Ruoan jälkeen Timo ja Ville jäivät touhuamaan Buffalon leikkipaikkaan ja sitten paatille. Eva ja Turkka kaipasivat hiukan liikuntaa. Kävelimme kahdestaan uudestaan Korppoon keskustaan, ja  jatkoimme siitä paikallisen kotiseutumuseon portille. Se on jäänyt jostakin syystä huomiotta, vaikka Verkanilla on käyty melkein joka kesä. Nyt illalla se oli tietysti kiinni - harmi, ettemme huomanneet kävellä sinne jo paivällä. No, täytyy lisätä se ensi kesän to do -listalle.

Timokin innostui rakentamaan hiekkalinnaa

Korppoon kirkko

Kotiseutumuseon portti

Buffalossa esiintyi myöhemmin illalla Hazze Wazeen Duo. He soittivat hyviä kappaleita Bon Jovista Hurriganesin kautta Eagles'iin. Sitä oli kiva kuunnella istumalaatikossa sipsejä ja muuta pientä syödessä. Sain Villeltä todistuksen laulutaidostanikin, kun lauloin duon mukana paatissa  Bon Jovin Livin' on a Prayer'ia ja Ville kysyi, että onko tuo se Mennään apinatarhaan, eikä ikinä pois... että silleen.

Hazze Wazeen lopetti klo 22, samaan aikaan Buffalon mennessä kiinni ja tarjoilun muutenkin loppuessa. Ravintola oli sen jälkeen vielä tunnin auki. Veneissä kuunneltiin sekalaista musiikkia omista kaiuttimista, ja välissä se kuulosti vähän kakofoniselta. Mekin soitimme sekalaisia kappaleita Spotifysta.

Verkanilla ei ollut omaa kokkoa, mutta vastarannalla sellaista poltettiin.

Pojat menivät kymmenen jälkeen nukkumaan. He olivat aika väsyneitä, keulahytistä ei kohta kuulunut kuin tuhinaa. Rannassakin oli melko rauhallista, ja musiikit alkoivat hiljentyä puolilta öin, vaikka monessa veneessä valvottiinkin pitkään. Olimme jo nukkumassa, kun ennen kahta alkoi poikkeuksellinen kohtaus näytelmästä "Keski-ikäiset örveltää". Laiturin toisella puolella olevissa kahdessa isossa moottoriveneessä oli juhlittu niin lujaa, että toisen kippari oli nukahtanut (=sammunut) istumalaatikkoon. Häntä sitten kovaäänisesti kielillä puhuen heräteltiin ja kovisteltiin menemään omaan punkkaansa nukkumaan. Herra oli sen verran tiedottomassa tilassa, että oma vaimokin näytti vieraalta, ja tämä sai esitellä itsensä komentaessaan miestään nukkumaan...

Turkka laittoi lämppärin pienellä päälle. Sen termostaatti käski lähteä lämmittämään 6.15 eli heräsimme sen lähtiessa käymään. Onneksi ääni on sen verran tasainen, että nukahdimme uudestaan ja heräsimme vasta kellon soidessa 8.15. Pojatkin olivat juuri heränneet ja katsoivat Barbapapaa padista. Oli tosi kaunis, lämmin ja aurinkoinen aamu. Hoidimme Turkan kanssa lähtövalmistelut. Turkka peruutti Miss Elainen laiturista heti yhdeksän jälkeen. Pojat katsoivat vielä padia pyjamissaan. Laitoin aamupalan valmiiksi, ja ilmoitin pojillekin aamupalaa tarjoiltavan yläkannen istumalaatikossa kaikille päivävaatteisiin pukeutuneille matkustajille.

Meillä oli ajatuksena ajaa Pikku-Nauvon kautta ja poiketa morjestamassa mökkiläisiä (ja erityisesti uutta pentukoiraa), jos tuuliolosuhteet sallisivat ajaa laituriin. Ajelimme koneella, tuuli oli koillisessa ja ihan vastaista, mutta ei kovin voimakasta. Lähestyessämme mökkiä näimme Busterin, joka näytti tutulta, ja kiikaroidessa siellä näkyi ihan Akselin näköinen tyyppi. Janne ja Akseli olivat kalastamassa, ja Dalikin oli kyydissä - ekaa kertaa veneessä. He ajoivat takaisin mökkirantaansa. Janne tuli laiturille vastaan, ja pääsimme nätisti laituriin. Tuuli ei ollut kovin voimakasta, ja nyt ankkurikin meni heti järkevään paikkaan. Meillä oli styyrpuurin puolella pitkä köysi kalliossa olevaan tappiin, josta se riitti takaisin paattiin ja toisella puolella normikeulaköysi kiinni laiturin lenkissä. Ulla oli Paraisilla käymässä, mutta tuli kohta takaisin. Janne kiinnitti pari uutta lenkkiä kallioon. Rantaan on tulossa poiju ensi viikolla, joten kohta kiinnittyminen on helpompaa. 

Kaunis aamu Verkanilla

Buffalo aamuauringossa

Galtbyn lossi ja Tallinkin Galaxy

Mökkirannassa

Koiranpentu Dali nukkui ensin kopassaan ensimmäisen veneilykokemuksensa uuvuttamana. Kun se heräsi, se oli utelias, söpö ja kiva - tosi rauhallinen ja ystävällinen pieni pentu. Akseli, Ville ja Timo touhusivat sen kanssa. Jos pojat, varsinkin Ville, ovat aikaisemminkin vinkuneet koiraa, ei tämä otus ainakaan vähentänyt koiratoiveita (kun tultiin kotiin, Ville olisi halunnut vielä soittaa, että Dalikin nyt sitten varmasti tulee hänen synttäreilleen ensi kuussa. Lisäksi hän meinasi alkaa heti siivota lelujaan huoneensa lattialta, ettei siellä ole liikaa tavaraa, kun Dali tulee...).

Tiibetinspanieli Dali, 8 viikkoa

Dali juo vettä

Juteltiin, juotiin kahvia ja syötiin hyvää omenapiirakkaa. Mökin pihan omenapuissa oli hyviä omenoita, ainakin kaneliomenaa ja jotain muutakin. Ville löysi maasta pari pientä luumua, ja se johdatti luumupuun jäljille, myös isäntäväen yllätykseksi. Puu oli kasvanut korkeaksi omenapuiden väliin, ja korkealla kasvavia luumuja oli hankala poimia, mutta ne olivat tosi hyviä! Luumupuu oli selvästi jotain vanhaa, makeaa lajia. Luumuja oli paljon, ja poimimme mekin mukaamme ison pussillisen, samoin omenoita. 

Luumujen kanssa touhuaminen viivästytti lähtöä, ja jatkoimme matkaa vasta 17.15. Ankkuri oli nytkin syvällä savessa, ja Turkka sai kiskoa sitä ihan voimalla. Ajoimme koneella loppumatkankin Lauttarantaan. Oli tosi kaunis ja lämmin keli ajella. Olimme kiinni Lauttarannassa 20.20. Sitten keräsimme äkkiä kamat kasaan ja ajoimme kotiin valmistautumaan seuraavaan arkiviikkoon. Siivosin kaapeista jo melkein kaikki ruokatavarat, säilykepurkkeja pilssiin vielä jäi. Luultavasti Miss Elainen retket on tältä vuodelta retkeilty.

Matti Nykänen sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Ei voi sitä kiistää, mutta ehkä Nykästä mukaillen: Kesä on ihmisen parasta aikaa.

Jälkikirjoitus:

Fileoin maanantaina Villen ahvenet, leivitin ruisjauhoilla ja paistoin pannulla.