Heisala, Kärrvik - Gullkrona - Granö 9+17=26 nm

Aurinkoinen, mutta aika kostea aamu. Kastetta on näin loppukesästä runsaasti eli kansi oli aivan märkä, vaikka yöllä ei satanutkaan. Oli melkein täysin tyyntä, ja veden sinilevähaitu näkyi selvästi. Ei pidetty suurempaa kiirettä, vaan syötiin aamupala rauhassa ja nostettiin ankkuri vasta 11.30. Tuuli oli ennusteen mukaisesti heikkoa, joten ajoimme koneella. 

Eilen poimitut mustikat syötiin aamujogurtin kanssa.  Ville tosin söi pelkkiä mustikoita...

Poijut ovat t-o-s-i kaukana rannasta

Kalliolta on komeat näkymät

Villen toivomuslistalla kesän satamapaikoista oli Gullkrona, jossa on kiva lasten lossi sekä peikkopolku. Ennuste lupasi sadekuuroja, ja yksi saatiinkin ennen rantautumista Gullkronan poijuun. Olimme laiturissa klo 13.10. Kävimme maksamassa viiden euron päiväkäyntimaksun. Satamakonttorista ostettiin neljä rengasmunkkia ja keitettiin kahvit paatissa. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä seuraava sadekuuro tuli samantien. Sekään ei onneksi kestänyt kauan. Laitoimme saappaat jalkaan ja lähdimme losseilemaan ja katsomaan, miten peikoilla menee.

Rannan venevajassa ja Evan museossakin tietysti käytiin. On kiva, että vanhan omistajaperheen, Erikssonien, ajasta kertovat kuvat on säilytetty. Googlasin, sanotaanko Eva Erikssonista mitään netissä ja Åbo Underrättelser kertoi hänen kuolleen heinäkuun alussa tänä vuonna. Jäljellä on siis enää Leila-äiti, sillä Evan isä Gunvald kuoli 2019.

Kiersimme vain lyhyemmän peikkopolun. Rannassa Eva ja Ville tekivät omat kivikasat. Gullkronassa on jopa toivottavaa rakentaa "kivipeikkoja" rannalle - joissakin paikoissahan kivien keräileminen on pikemminkin kielletty.

Gullkronan päälaituri tukevine poijuineen

Lasten lossi

Lossi taas liikkeellä

Peikkopolun ensimmäinen peikko

Evan "kivipeikko" männyn edessä

Ville peikkoineen

Peikkokaveri polun varelta

Rantaan, aivan laiturin lähelle, oli rakennettu grillauspaikka. jossa oli käytettäväksi sähkögrillejä

Gullkrona jää taakse

Gullkronasta jäi hyvä mieli, niin kuin edelliselläkin käynnillä. Erikssonien lämmin henki on säilynyt, ja uudistukset on tehty tarkoituksenmukaisina (tukeva laituri ja poijut, hypersiistit vessat, tiskipaikat...). Nyt rantaan oli lisätty grillipaikka, jossa oli käytettävissä kolme sähkögrilliä. Mietimme vähän, jäämmekö yöksi, mutta lähdimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti jatkamaan matkaa 16.45. Laiturissa oli jonkin verran veneitä, mtta aika rauhallista alkaa olla eli hyvin olisi saanut saunavuoron. Eilen oli kuulemma ollut 20 venettä. Onkimismahdollisuudetkin olisivat olleet hyvät, sillä yhden purjeveneen lapset kiskoivat ahvenia melkein ketjussa ämpäriin. Heiltä(kin) oli madot loppu, mutta särjenkappaleet näyttivät toimivan syötteinä hyvin.

Tuuli oli edelleen olematonta, joten ajelimme koneella kapeita väyliä Korppoon rantoja myötäillen kohti Granötä. Brännskärissä oli aika paljon veneitä laiturissa. Rannikkovartioston iso vartiolava Uiskokin nähtin liikenteessä. Rumar Strandin rannassa oli uudet tukevan ja hyvän näköiset aisat. Paikka avattiin tänä kesänä uuden yrittäjän voimin, ja sen ravintola on kerännyt kehuja - meiltä jäi nyt testaamatta heidän hampurilaisensa. Sauna näytti myös kivalta, sen terassilla oli porukkaa. Siitä johti uimalaituri suoraan mereen, ja käytettävissä näkyi olevan myös vesitramppa. Seuraavana vastaan tuli Korpoström. Sielläkään ei tänä vuonna käyty. Veneitä oli laitureissa kymmenkunta.

Ajettiin kapeaa kaunista pikkuväylää Krabbholmin ja Getudden välistä

Kiinnityimme Granön poijuun tasan kahdeksalta. Vähän myöhäiseksi meni. Rannassa ei ollut kuin kaksi venettä: iso Bavaria saunalaiturissa ja moottorivene pistolaiturissa mahdollisimman kaukana Bavariasta. Me menimme poijuun heidän väliinsä - hyvin suomalaista olla mahdollisimman kaukana naapureista.

Pojat kävivät hyppimässä trampalla, mutta soutelu jäi huomisaamuun. Syötiin illalliseksi tai iltapalaksi makkarat ja halloumia. Bavarian miehistö oli lämmittänyt pikkusaunan, ja he kysyivät, haluammeko menkin saunoa. Sanoimme harkitsevamme, mutta emme sitten enää jaksaneet, kun sauna olisi ollut vapaa noin varttia yli kymmenen. Pelasimme pari kierrosta Unoa, ja sitten kaikki olivat ihan uunoja ja valmiita nukkumaan.