Aspholm - Pensar - Turku 27 nm

Elokuu tuli, sille ei voi mitään, mutta siitäkin voi yrittää ottaa jotain irti. Niinpä päätimme jäädä vielä maanantaiksi Aspholmiin. Päästään vähemmällä kuljettamisella, kun syödään jääkaappi ja pilssi tyhjäksi tuoretavaroista. Saunan vieressä oli sitäpaitsi runsaasti mustikoita. Evan ja Turkan saalis oli vähän vajaa neljä litraa. Enempää ei jaksettu, vaikka marjoja olisi kyllä ollut. Osa oli vähän pieniä eli sai valikoida, ja varjoisemmassa paikassa kauempana metsässä marjat olivat vielä hiukan raa'an tuntuisia.

Pojille laitettiin perämoottori kumiveneeseen. He ajelivat sillä vähän kauempanakin pariinkin otteeseen. Kun moottori oli otettu pois, nostettiin kumivene laiturille ja pojat pesivät sen pohjan. Emme kuitenkaan tyhjentäneet sitä Aspholmissa, vaan ajattelimme pakkaamisen sujuvan helpommin Turussa.

Tramppa oli kovassa käytössä ja sitä kehuttiin hyväksi. Pojat leikkivät ja höpöttivät hyppiessään. Kuuli kyllä, mitä on viime aikoina luettu tai kuunneltu, kun Harry Potterin taikaloitsut sulautuivat Ronja Ryövärintyttären kakkiaisiin, ja taisi siellä olla mukana Lasse Lämppäkin Piilomaasta. Jutuissa tiedettiin kyllä myös "keltainen valtio", joka hyökkäsi Suomeen, mutta Ruotsi ja NATO-maat auttoivat... huh-hah-hei.

Jääkaapinsiivouspasta syntyi tällä kertaa pekonin ympärille. Korppoon torin tomaatteja olisi saanut olla enemmän, ne olisivat toimineet makeina myös jälkiruoasta. Nyt pilssissä ei ole enää muuta tuoretavaraa kuin perunoita ja yksi sitruuna, aika hyvä tilanne!

Turkka kävi miesten vuorolla saunassa, mutta pojat eivät jaksaneet saunaan. Vesimittari sanoi veden olevan nyt 20-asteista. Siinä tuntui olevan vähän enemmän sinilevähaitua kuin eilen, harmi.

Mistä huomaa reissun olevan loppusuoralla? Siitä, että ei ole tullut otettua melkein yhtään kuvaa koko päivänä.

----------------------------

Aspholm aamulla

Tiistaina pistimme koneen käymään 8.20. Kahvi ja aamupalaleivät tehtiin rannassa valmiiksi, ja aamiainen syötiin lyhyellä matkalla Pensariin. Kiinnityimme ravintola Sandvikin laituriin 9.10. Ravintolasta tuli mies vastaanottamaan, ja hän mainosti siellä tarjolla olevaa aamiaista. Olimme ehtineet syödä leipämme veneessä, joten nyt ei ollut tilaa aamiaiselle. Sen sijaan lähdimme muuten tutustumaan saareen ja kiertämään sen kehuttua luontopolkua.

Pensarissa on sisällissodan aikaisen Saariston Vapaajoukon muistomerkki, joka on pystytetty 1938. Ennen toista maailmansotaa Pensarissa oli suojeluskuntien leiri- ja ampuma-alue. Nykyinen ravintola Sandvik sijaitsee entisessä Lottatalossa. Ravintolan lisäksi toimintaan kuuluu mökkien vuokraus ja vierassatama. Lähdimme kävelemään muistomerkille ja jatkoimme siitä rantaan. Saaressa oli kaksikin vuokrattavaa saunaa, jotka näyttivät ihan houkuttelevilta. Saunoista oli uimamahdollisuus, sillä vieressä oli hitaasti syvenevä hiekkaranta. Lahti on sinänsä syvä, ja sen toisella sivulla oli jäänteitä armeijan tai suojeluskuntien vanhasta betonilaiturista. Pensariin voisi tulla joskus yöksi ja hyödyntää sekä ravintolaa että saunaa.

Pensar, ravintola Sandvikin laituri

Ravintola, entinen Lottatalo, on aivan rannassa laiturin vieressä

Saariston Vapaajoukon muistomerkin luona oli uusi infotaulu. Monumentin ympäristöä oli kunnostettu ihan viime vuosina, viimeksi tänä kesänä. Reserviläiskillat pitävät siitä huolta.

Muistomerkin työnimi oli "Vainovalkea"

Saunaranta

Armeijan betonilaiturin jäänteitä

Isompi kahdesta saunasta

Tie luontopolun alkuun oli kehnosti merkitty tai viitottu, mutta kun alkupään löysi, itse polku oli kyllä selkeästi merkitty. Luontopolku oli vaihteleva ja hauska, ehkä noin kaksi km pitkä. Se nousi hyvin ylös kalliolle, oletettavasti saaren korkeimmalle kohdalle. Reitin varrella oli tykin lavetti tai ehkä paremminkin betoniperustus ja parikin ammusvarastoa. Polulle oli myös aseteltu kiviä, joissa oli sekalaisia viisauksia (kuten "elämä on joukkuepeliä"). Yritimme tehtävänannon mukaisesti laskea kiviä, mutta se ei tainnut mennä ihan oikein... oli vähän vaikea tietää, pitäisikö laskea vain ne, joihin oli kirjoitettu jotain, vai myös pelkästään keltaiseksi maalatut reittikivet. Ville sai joka tapauksessa ravintolasta pienen karkkipötköpalkinnon.

Luontopolun alku. Tässä on joskus varmaan ollut leirialueen portti.

Ammusvarasto tms.

Ville pienessä luolassa

Myös Timo luolassa

Tykin paikka. Pensarissa oli sodan aikana ilmatorjuntatykki ja ilmavalvontaa. Täältä voitiin ilmoittaa Turkuun, kun vihollisen pommikoneita oli tulossa.

Ammusvarasto lähellä tykkiä

Luontopolulla oli viisauksia joka lähtöön

Ravintola Sandvik. Sali oli viihtyisä, samoin ulkoterassi. Meillä oli huono tuuri, sillä lounasta ei enää saanut - ravintola avasi elokuussa vasta klo 14. Ostimme vain jäätelöt.

Rantaan ei jäänyt kuin kaksi venettä, kun lähdimme. Purjeveneen takana olevassa Flipperissä matkusti pariskunnan lisäksi kolme koiraa!

Lähdimme Pensarista 12.50. Nostimme purjeet vasta Nauvon lossien jälkeen 14.15. Tuuli oli lähes luoteessa, joten aika tiukkaan sai ajaa, mutta ei nyt ihan joutunut kryssimäänkään. Purjeilla mentiin perinteisesti Pikku-Pukin taakse, sitten laskettiin purjeet. Ajoimme ensin kaupungin septilaituriin, johon kiinnityimme 17.10. Tyhjensimme siinä kumiveneen ja pakkasimme sen pressunsa alle takakannelle. Kotilaiturissa olimme kiinni klo 18. 

Boris sai kaverikseen mursu-Doriksen. Näin tultiin kotimatka Sandhamnista Turkuun.