Retki Maisaareen

Lauantaiaamupäivällä tehtiin koti- tai T666-hommia. Kun pakolliset jutut oli suoritettu, lähdimme Miss Elainelle. Päivä oli niin kesäisen kaunis, että päätimme lähteä edes vähän merelle - me muutkin. Timo lähti jo eilen  perjantaina veneenohjaajakurssilleen, ja päätyi purjehtimaan Kuusiston Linnanyrjänöiden Santa Katarinalla sekä Partiosissien Merisissillä.

Miss Elainellakin oli vielä hommaa: Lokin johdot olivat vielä irti ja vantit kiristämättä oikeaan kireyteensä. Turkka hoiteli niitä osin matkalla ja osin perillä Maisaaren Peikkorannassa. Lähdimme Lauttarannasta noin 14.20 ja saavuimme Maisaareen vajaan kolmen tunnin ajelun jälkeen heti klo 17 jälkeen. Ajoimme poijuun punaisen rakennuksen eteen. Rannassa oli yllättävän paljon veneitä.

Kävimme samantien maksamassa satamamaksun. Palasimme rantaan ja järjestelimme tavaroita parempaan kuosiin. Sitten Ville ja Turkka menivät grillikatokseen grillailemaan makkarat ja maissia. Patrikin pizzat jäivät tällä kertaa kokeilematta. Syötiin kesän eka ateria istumakaukalossa.

Lauantai-ilta olisi periaatteessa kannattanut viettää jossakin hiukan rauhallisemmassa paikassa. Muutamilla moottoriveneporukoilla oli hiukan liikaa energiaa ja turhan isot kaiuttimet. Mekin soitimme musiikkia salongissa, muun muassa sekalaisia kitara-aiheisia biisejä :) Joskus puoli yhdentoista jälkeen alkoi ennusteesta poiketen yllättäen sataa vettä. Toiminta ja meteli rauhoittui sen jälkeen kummasti.

Turku jää taakse ekaa kertaa tänä kesänä

Maisaaren omppupuut kukkivat

Makkaraa ja maissia grillikatoksesta

Peikkoranta. Miss Elaine sivulaiturissa.

Yöllä nukutti hiukan vaihdellen. Aamuyöllä tuuli alkoi nousta, ja luoteinen tuuli osui meihin takaa sivusta keinuttaen venettä. Aaltojen liplatuksesta, köysien narinasta ja muista kalkatuksista huolimatta untakin saatiin melkein puoli yhdeksään saakka.

Sunnuntaina emme käyneet Maisaaressa paljon rantaa pidemmällä. Söimme aamupalan veneessä (kesän ekat venekahvit!) ja lähdimme kotimatkalle noin 10.20. Hyvin onnistui lähtö, vaikka tuuli sivusta painoikin. Oli hyvä, että myös viereisen moottoriveneen miehistö oli varmistamassa reunalla.

Alkumatkan salmissa emme viitsineet yrittää purjehtimista, vaan nostimme purjeet, käytännössä vain ison kakkosreiviin, Rengon eteläpuolella. Ajoimme Airistolle, ja varsinkin alkumatkasta pääsimme kivasti yli seitsemää solmua. Kun kurssi Rajakarin jälkeen kääntyi suoremmin pohjoiseen, luoteistuuli oli jo sen verran vastaista, että kryssivauhti jäi vaatimattomammaksi. Edettiin kuitenkin! Tuulen nopeus oli noin 12 m/s ja puuskat huitelivat 15 m/s eli ihan reipasta keliä. Laskimme purjeet Pikku-Pukin vieressä noin 12.10 ja ajelimme siitä loppumatkan Lauttarantaan. Purjeen pakkaaminen oli reivin vuoksi hiukan haasteellista, ja se jäi puomin päähän hiukan möykkyisenä.  

Isopurje reivattuna

Lux nautti matkasta! Se oli miehistön ainoa eläin, kun Ville unohti omansa kotiin.

7,5 solmua kryssivauhtia reivatulla isopurjeella

Ville luki matkalla Veneilijän aakkoset -kirjaa, ja keksimme siis aakkosia:

A=Ankkuri

B=Barduunat

E=Etustaagi

F=Fokka

G=Genaakkeri

H=H-vene

I=Isopurje

J=Jiippi

K=Kapyysi, köli, keulapurje

L=Loki, levanki

M=Masto, mantooki

N=Nostin

O=O-rengas, onki

P=Pentry

R=Riki, ruori

S=Saalinki, spinnu

T=Takila

U=Uppouma

V=Vene, venda

Y=Yöpurjehdus

Siivottiin kamat ja jätettiin Lux venevahdiksi.