Viikonloppu Turun kaupungin retkeilysaarissa 47 nm

Kesä tuntuu vaan jatkuvan tai ainakin sää on ollut lämmin ja viikonlopuksikin luvassa oli hellettä. Villellä olisi ollut mahdollisuus mennä sunnuntaina syksyn ensimmäiseen jääkiekkoturnaukseen Paraisille, mutta se jäi nyt väliin. Suuntasimme merelle.

Timo pääsi kolmelta koulusta, ja olimme laittaneet paatin melkein lähtökuntoon sitä silmällä pitäen. Pikaisten täydentävien ostosten jälkeen irrotimme köydet 15.30.  Lähdimme ajelemaan Airistolle kauniissa auringonpaisteessa. 

Osan matkasta olisi kyllä päässyt ihan hienosti purjeillakin, ja vähän harmitti, ettemme havahtuneet siihen ajoissa. Syytän jäätelöä, jota söimme Airiston alkupäässä: se vei huomion väärään suuntaan. Matka Maisaareen on aika lyhyt, eivätkä purjeet olisi enää Rymättylän kapeahkolla väylällä kovin hyvin toimineet. Kiinnityimme Maisaaren päälaituriin Peikkorantaan 18.15. Olemme aina aikaisemmin olleet Maisaaren etelänpuoleisessa rannassa, Huhdassa. Peikkorannassa on tarjolla myös sähköä, ja poijut ovat kauempana rannasta eli oli hyvä kiinnittyä. Sähköpistokepaikkoja on tarjolla vähemmän kuin poijuja eli jakaja voi olla tarpeen.

Timo jäi veneelle kokoamaan kanasalaatin valmiiksi: meillä oli kotona valmiiksi grillattuja kanafileitä mukana. Me muut kävimme toimistossa maksamassa satamamaksun. Paikat näyttivät olevan ennallaan, pizzojakin olisi saanut eli palvelu pelaa.

Syyskuu ja sininen taivas

Höyrylaiva  Ukko-Pekka oli matkalla Turun suuntaan. Laiva on myynnissä, eikä se enää ensi kesänä todennäköisesti ajele näillä vesillä.

Maisaaren Peikkorannan laituri

Ville hyppii - välissä keppihevosen kanssa ja välissä ilman

Ilta oli rauhallinen. Rannassa oli aika paljon veneitä, ja joku jo kääntyi poiskin. Pienellä pakkaamisella joku lisääkin oli kyllä mahtunut. Oli jo hämärää, melkein pimeää, kun Eva ja Timo tekivät iltalenkin katsomaan Maisaaren muut vieraslaiturit. Tilaa oli niissäkin, pohjoispuolen Haarlassa oli useampia veneitä, mutta eteläreunan Huhdassa vain yksi pienehkö purjevene.

Peikkorantaa

Haarlan laituri

Hyvin nukutti! Oli rauhallista ja sopivan lämmintä. Kosteaa alkaa olla, siitä (ja nopeasti pimenevistä illoista) tuntee syksyn. Aamulla Miss Elainen kansi ja pressut olivat huomattavan märkiä, kansi myös hiekkainen...

Jatkoimme matkaa lauantaiaamulla 10.35. Pähkinäisiin on matka noin 7 mailia, ja kiinnityimme poijuun 11.40. Matkalla ehti hyvin pestä kannen hiekat pois, sillä aikaa kone lämmitti vettä ja tiskit tulivat tiskattua.

Maisaaren rantaa lauantaiaamulla

Villellä oli mukana radio-ohjattava veneensä. Pähkinäisten laiturin vieressä oli hyvä ajella.

Pähkinäisten Birgitillä oli tällä kertaa myytävänä juustokakkua kirsikkahillolla

Olimme koko viikon suunnitelleet suuntaavamme Pähkinäisiin ja haluavamme saunoa. Silti varasimme saunaa vasta perjantaina, jolloin prime-time oli jo myyty. Saimme vuoron 15-16, ja seuraavaksi paras vaihtoehto olisi ollut yhdeltä yöllä... Saunassa oli saunojia Birgitin mukaan loppujen lopuksi klo 13-04 eli melkein ympäri vuorokauden.... 

Aikainen iltapäivävuoro ei ollut ollenkaan hassumpi. Oli kiva mennä uimaan, kun aurinko paistoi suoraan uimalaiturille. Laiturin edessä oli jonkun verran sinilevää, mutta Eva ja Ville uskaltautuivat silti mereen. Tuuli oli tuonut levää rantaan. Kun pääsi hiukan ulommas, vedessä ei ollut kuin pientä sinilevähaitua. Vesi oli tosi lämmintä edelleen!

 

Pähkinäisten saunan ranta ja uimalaituri

Eva ja Ville uimassa

Evan saunajuoma: Nynäshamnin Systembolagetista kesällä ostettu siili-siideri. Se ehti vähän matkailla ennen kuin tuli juoduksi arvolleen sopivassa tilaisuudessa :)

Saunan jälkeen laitettiin perunat kiehumaan hellalle. Graavi lohi ja katkarapusalaatti maistuivat. Jo lukion ruotsin kirja sen sanoi: "När man svettas, kroppen förlorar salt. Därför smakar en saltbit alltid bäst efter ett bastubad." Jotain jäänyt mieleen siitäkin.

Kalaa ja perunaa

Timo  ei halunnut luontopolulle ja lupasi hoitaa tiskit. Paljon niitä ei tullutkaan, kun käytimme vaihteeksi pahvilautasia. Turkka, Eva ja Ville kävivät kiertämässä koko luontopolun. Rannan viereisellä kalliolla on kiipeilty usein, mutta saunarannan puoleisen pään pähkinäpensaat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Polku oli merkitty sinisillä maalatuilla merkeillä, mutta ne olivat monin paikoin jo aika kuluneita. Osa infotauluista on niin säänsyömiä, ettei niistä saanut enää mitään selvää. Pientä parannettavaa siis olisi, mutta maisemat ovat upeita, niin kuin kuvista näkyy.

 

 

Iltapalaksi grillattiin makkarat (Ville oli suurin piirtein koko päivän kysellyt, joko grillataan....). Tärkeämpää kuin makkarat taisi olla kiehisten vuoleminen ja tulen sytyttäminen.

Kohta meillä on makkarahiillos

Ville teki partion oppien mukaisesti isommasta halosta sytytyspuita puukolla

Pojat keksivät ottaa jalkapallon mukaan ja potkivat sitä sekä Maisaaressa että Pähkinäisissä. Kummastakin löytyy paljon nurmikenttää ja jalkapallomaalit.

Yhdeksältä oli jo ihan pimeää. Avasimme sipsipussin ja rouskutimme niitä kakkosiltapalaksi kuunnellen samalla musiikkia. Nyt täytyi kestää myös mainoksia, kun Spotifyn kesätarjous on jo ohi.

Kotimatkalle lähdettiin sunnuntaiaamulla 10.10. Ajoimme ensin koneella etelän suuntaan laivaväylälle, ja nostimme purjeet 11.15 Vääränmaan kiven kohdalla. Tuuli oli kaakonpuoleista, 3-5 m/s, ja vauhti vaihteli 4-6 solmun välillä. Kevyen leppoisasti paatti kulki!

Vieressämme olleella veneellä oli mielenkiintoinen kiinnittymistaktiikka: otettuaan poijun kiinni keulaan he peruuttivat voimalla laituriin ja kiinnittivät peräköydet niin tiukkaan, että poiju oli syvällä veden alla.

Pähkinäisten laituri jää taakse

Rajakari jäi oikealle, kun poikkesimme Vepsään

Laskimme purjeet Vepsän edustalla  ja kiinnityimme Vepsän "sivulaituriin" 14.25. Pähkinäisistä Vepsään laivaväylän kautta tuli matkaa 19 mailia. Laiturin toisessa päässä on vettä noin 2 m, toisessa vain 1 m. Laiturin keskivaiheilla kaiku näytti 1,7 m eli meille riittävästi. Ajatus oli pysähtyä syömään ja ehkä uimaan. 

Jääkaappi tyhjentyi mukavasti. Söimme kermaista suppilovahverokinkkupastaa (eli pakastimesta vähän pakkosulatettu suppilovahverorasia + kinkkupaketin loppu + eilisen kermaviilidipin loppu + kermaa + spagettia). Tuli oikein hyvää jääkaapinsiivousruokaa taas kerran! Ruoan jälkeen Eva ja Ville kävivät uimassa. Vesi tuntui melkein yhtä lämpimältä kuin eilen Pähkinäisissä, ja oli kiva käydä uimassa.

Vepsän kausi on päättynyt muinaistulien yöhön. Maisaari ja Pähkinäinen ovat auki ainakin lokakuun puoliväliin. On aika hassua, että Turun kaupungista lähimpänä sijaitseva, helpoimmin saavutettava Vepsä menee ensimmäisenä kiinni. Laitureihin saa tietysti kiinnittyä ja löysimme sentään jonkun auki olevan vessan tai puuceen, mutta muuten palveluja ei ole. Turun keskustasta ajava vesibussi Lily on lopettanut vuoronsa elokuun loppuun. Luulisi viikonlopuille riittävän kysyntää vielä syyskuussakin. Maisaaressa ja Pähkinäisissä on pienet joustavat yrittäjät ja kodikas palvelu. Vepsässä on isompi toimija, joka on liikkeellä enemmänkin ansainta- kuin palvelumielessä. Täytyy yrittäjän tietysti leipänsä tienata, ei siinä mitään, mutta voisi Turku miettiä, miten asukkaitaan voisi palvella paremmin (sen sijaan, että Maisaaren ja/tai Pähkinäisten yrittäjien kanssa on tehty lyhyitä sopimuksia, joiden vuoksi kehittäminen on hankalaa).

Vepsän laituri

Ville rakensi rantaan "lämminvesialtaan"

Lähdimme Vepsästä 16.55 ja nostimme purjeet heti sataman edustalla. Sitten vaan ajelimme tuttua reittiä Kauppakarin ohi ja laskimme purjeet Pikku-pukin takana 18.00. Veneitä oli Airistolla liikkeellä hurjan paljon. Ennen Vepsän pysähdystä Turkka laski näkevänsä peräti 50 purjevenettä yhtä aikaa, ja nyt illemmalla myös moottoriveneitä oli paljon liikkeellä. Kaupungin yläpuolella liiteli myös kuumailmapallo. Hieno ilma siihenkin hommaan, korista oli varmasti mahtavat näkymät!

Miss Elaine oli omalla paikallaan 18.40. Timo pyöräili kotiin, muut keräsivät tavarat ja tulivat autolla perässä. Hieno syyskuinen viikonloppu! Toisaalta vähän pelottaa, onko tämäkin hellejakso ilmastonmuutosta, joka vie lumitalvet ja tuo kaiken maailman tuhoja tekeviä hyönteisiä - ei kai silti ole väärin nauttia kesäisestä viikonlopusta.

Kauppakari

Miss Elaine kotilaiturissa

ps. hyönteisistä puheen ollen: Evalta, Turkalta ja Villeltä poistettiin reissun aikana/jälkeen ainakin yksi punkki. Niihin on saanut tottua.